Miten murtaa matala blokki?

Bussin parkkeeraaminen. Syvältä puolustaminen. Matala blokki. Kaikki tarkoittavat suurinpiirtein samaa: sitä että joukkue puolustaa tiiviinä, tietyssä muodossa, ja lähellä omaa maalia. Moderniin puolustuspeliin kuuluu se, että joukkue on opetellut erilaisia tapoja puolustaa. Termit vaihtelevat, mutta sitä kuinka kaukana omasta maalista pyritään pallollista pelaajaa häiritsemään ja pallo mahdollisesti riistämään, voidaan määritellä esimerkiksi jakamalla prässi korkeaan, keskikorkeaan ja matalaan tasoon. Korkeassa prässissä ei anneta vastustajalle aikaa tai tilaa missään päin kenttää, keskikorkeassa vastustajan puolustusneljännes tai -kolmannes voi olla alue, jossa ei prässätä, ja matalassa prässitasossa voidaan vetäytyä kokonaan omalle kenttäpuoliskolle. Jokaisen pelaajan pitäisi tietää vähintään mitä alueita puolustaa, keitä vastustajia paineistaa ja miten priorisoida nämä asiat jokaisessa eri prässitasossa. Näin hyvin valmistautunut joukkue pystyy muuttamaan tapaansa puolustaa ottelusta toiseen, ja myös ottelun sisällä tarvittaessa useampaankin kertaan.

Sanalle ”block” löytyy sarjakirja.org-sivustolta 46 käännöstä englannista suomeksi. Niistä moni on hyvin kuvaava, kuten vaikkapa ”tuke”, ”tukko”, ”este”, ”sulku”, ”tukos”,  ja ”saarros”. Itse tykkään vailla järjellisiä perusteluita sanasta ”palikka”, joka kuvaa hyvin onnistunutta oman maalin lähellä puolustamista. Matalassa blokissa ei välttämättä pyritä aktiivisesti pallonriistoon ollenkaan, ainakaan ensimmäisenä tavoitteena, vaan yritetään pitää vastustaja blokin ulkopuolella.

Miten matala blokki sitten murretaan? Ikiaikainen studiototuus Suomesta on kertonut, että tärkeää ovat laitapakkien nousut, keskitykset ja kaukolaukaukset. Keskitykset ja kaukolaukauset ovat kuitenkin täsmälleen sitä, mitä matalassa blokissa puolustava joukkue haluaa: ratkaisuyrityksiä blokin ulkopuolelta. Laitapuolustajan nousu ei yksin ratkaise yhtään mitään, siellä on blokissa pelaaja odottamassa, jonka vastuulla tämän pelaajan kontrollointi on. Kun bloksisa vielä liikutaan pallonpuolelle tukemaan, pelkkä laitapakin nousu tuottaa maksimissaan tasavoimaisen tilanteen laidalle.

Yksikahdestakymmenesta

Kuvakaappaus IS Extran lähetyksestä. SJK-JJK 12.5. Tilaa edessä, otsikot silmissä. Yleisö vaatii laukomaan. Tältä alueelta tehtiin viime kaudella 3,4 prosenttia maaleista, tämäkin prosentti on todennäköisesti yläkanttiin. Yleisesti käytettyä maaliodotusta tämä laukaus lisää erään asiantuntijan mukaan 0,016 verran. Kasvattaako voittojen todennäköisyyksiä pitkässä juoksussa,  jos matalaa blokkia vastaan hyökkääminen ratkaistaan näin?

Tämä ei todellakaan ole puolustavien keskikenttäpelaajien liiton puheenjohtajana allekirjoittaneen ominta alaa, mutta esitän silti muutaman ratkaisuvaihtoehdon, joilla matalaa blokkia voi lähteä murentamaan:

Tapa 1: Riistot korkealta –> vastustajan kenttäpuoliskolta alkava positiivinen tilanteenvaihto (=vastahyökkäys)

Helpoin ja yksinkertaisin tapa, mikäli vastustaja on sen verran aktiivisella ottelusuunnitelmalla liikkeellä, että lähtee matalasta blokistaan myös hyökkäyksiin. JJK kuolee näihin tällä hetkellä, jos ei ihan suorasti niin epäsuorasti.

Tapa 2: Pakota puolustamaan omassa boksissa, liikuta pystysuunnassa

Pyri laitojen kautta boksin reunalle päätyrajalle. Boksissa puolustaessa joukkue vaihtaa usein joko sovitusti tai tilanteeseen reagoimalla aluepuolustamisesta yhä kohti puhtaampaa miesvartiointia, ja näiden kahden systeemin välillä vaihtaminen voi johtaa virheisiin. Kun vastustaja puolustaa miesvartioinnilla, on blokkia mahdollista manipuloida viemällä esimerkiksi vahvin puolustava pääpelaaja pois parhaalta maalintekoalueelta. OikeaAlue

Kuvakaappaus IS Extran lähetyksestä. Suurinpiirtein oikea alue – jonne SJK pääsi riistämällä pallon n. 35 metrin päässä JJK:n maalista. Zeneli voisi pyrkiä haastamaan selkeässä 1v1-tilanteessa ja päästä boksiin ja vielä syvemmälle, jos epäonnistuisi niin käännös ja pallo alaspäin, mieluiten sisemmälle laitakaistalle, joka ei SJK:lla ole tässä jostain syystä miehitettynä.

Jos Zeneli veisi nyt pallon vielä päätyrajalle, ja hyökkääjät tekisivät liikkeitä, saataisiin JJK:n puolustajat todennäköisesti pudottamaan oman 5 metrin alueen sisälle. Tämän jälkeen pallo pelattaisiin taaksepäin, sisemmällä laitakaistalla n. 20 metrin päässä maalista olevalle SJK-pelaajalle. JJK:n linja nostaisi, ja samalla hetkellä SJK:n painottoman puolen pelaajien tulisi tehdä liikkeet JJK:n selustaan muodostuvaan pieneen tilaan. Tässä tilanteessa ja tältä alueelta keskittäminen on tilastollisesti huomattavasti tehokkaampaa kuin sivurajan vierestä laitimmaiselta laitakaistalta. Lisätiedot vaikka Christian Erikseniltä, tai usein matalia blokkeja purkavalta Borussia Dortmundilta, joka on eräässä harjoitteessa harjoitellut pelialueella, josta kulmat on kokonaan rajattu pois, jotta pallollisen pelaajan liike ohjautuu automaattisesti oikeaan suuntaan.

3v2

Kuvakaappaus IS Extran lähetyksestä. Siemeniä. Muodostettu alueellinen ylivoima 3v2 vasempaan laitaan. Valittettavasti ollaan siellä kulmassa, josta pitäisi päästä pois. Johannes Laaksosen sijoittuminen omaan makuuni liian lähellä palloa, 2-3 metriä taaempana ja sisempänä niin olisi erittäin hyvä aihio.

Ulompilaitakaista

Kuvakaappaus IS Extran lähetyksestä. Laaksonen keskittämässä, valitettavasti laitimmaiselta laitakaistalta. JJK:n puolustus on nostanut metrin pari viime kuvasta, hiukan paremmilla sijoittumisilla oltaisiin saatu aikaan isompi tila linjan taakse. Kuvassa näkyy myös kolme SJK:n pelaajaa rangaistusalueen sisällä, joiden olisi mahdollista tehdä oikeilla ajoituksilla suoritetuilla taustajuoksuilla esimerkiksi 3v2-ylivoima takatolpalle.

Puolustuslinjaa kannattaa muutenkin liikuttaa mahdollisimman paljon. Sivuttain liikuttaminen yleensä muistetaan mainita, mutta liikuttaminen myös vertikaalisesti on tärkeää. Sen takia esimerkiksi paineettomassa tilanteessa pallon palauttaminen omalle topparille voi olla ihan hyvä ratkaisu, koska se houkuttelee puolustuslinjaa pumppaamaan ylöspäin – samoin kuin pallon käyttö päätyrajalla ja sen jälkeen sen syöttäminen 20 metriä taaksepäin. Puolustuslinjan pumppaaminen ylös- ja alaspäin on tilanne, jossa virheiden todennäköisyys myös kasvaa. Puolustuslinja voi olla epätasapainoinen, jolloin selustaan voidaan pelata jostain kohdasta paitsio välttäen. Samoin esimerkiksi etutolpan etupuolelle houkuteltu toppari voi nostaa suoraan ylöspäin, sen sijaan että liikkuisi samalla myös keskemmälle saman matkan, jonka ajautui laitaan hyökkääjää seuratessaan. Näin voi muodostua tiloja sellaisille alueille, joista ei tasapainoisessa puolustustilanteessa pääsisi ilman poikkeuksellisia yksilösuorituksia koskaan laukomaan.

Tapa 3: Tunnista missä olet vahva suhteessa vastustajaan

Helppo esimerkki: 1v1-ohitus tuottaa aina jonkinlaisen ketjureaktion puolustusmuodossa. Jonkun pitää liikkua puolustamaan sitä aluetta, joka juuri 1v1-tilanteessa hävittiin. Jos saat jollekin alueelle oman parhaan pelaajasi, tai jossain on selkeästi heikompi puolustaja jollain osa-alueella, hyökkää painotetusti sitä kautta. Tämä alue ei aina ole laita, sillä laidalle on helpointa tarjota tuki; toisella puolella on sivuraja, ja toisella varmistuksen tarjoava toinen puolustaja. Pep Guardiola käytti matalan blokin murtamiseen Bayern Munchenissa ns. välihyökkääjiä, joiden tehtävänä oli ohittaa vastustajan puolustava keskikenttäpelaaja 1v1-tilanteessa. Massimo Allegrin Juventus puolestaan on käyttänyt Mario Mandzukicin poikkeuksellista pääpelivoimaa vasemmalla laidalla sekä nopeissa että pitkissä hyökkäyksissä. Lisäesimerkkeinä vielä Luis Suarezin kyky käyttää kroppaa suojauksessa ja muuttaa topparin voima omaksi nopeudeksi käännöksissä, kun uruguaylaiselle pelataan pallo jalkaan negatiiviseen peliasentoon, sekä Victor Anicheben kyky pakittaa päin puolustajia ja saada pallo suojaukseen ahtaassakin tilassa.

Vahvuus ei aina ole yksittäisen pelaajan ominaisuus, vaan voi myös olla oman pelisysteemin vahvuus suhteessa vastustajan pelisysteemiin jossain tietyssä tilanteessa. Vastustaja voi esimerkiksi olla epätasapainossa aina tietynlaisessa tilanteessa, tai jonnekin voi muodostua pelin virrassa jatkuvasti ylivoimia. SJK:n voittomaali tuli eilen tilanteen tunnistamisesta, en tiedä oliko etukäteen scoutattu:

2v2.PNG

Kuvakaappaus IS Extran lähetyksestä. Sivurajaheitto syvältä, houkuttele pelaajia lähelle palloa, ja boksiin parhaalle maalintekoalueelle on muodostunut 2v2-tilanne.

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Vihreän veran ”Go”-lautapeli

Jalkapalloa on usein tituleerattu ”vihreän veran shakiksi”. Vertauskuvaa on vahvistanut tieto siitä, että osa menestyneimmistä jalkapallovalmentajista, kuten esimerkiksi Pep Guardiola pelaa mielellään shakkia. Wikipedian mukaan shakkia käsitelleet tutkimukset ovatkin paljastaneet pelin parantavan mm. loogista ajattelua ja muistia. Jalkapallossa loogisen ajattelun lisäksi tarvitaan todennäköisesti peliteoreettista taitoa pohtia omien siirtojen aiheuttamia vastustajan vastasiirtoja näihin, sekä kykyä visualisoida pelin kulkua pitkälle eteenpäin.

Retoriikaltaan shakki on kuitenkin mielestäni turhan sotaan viittaava. Lisäksi jalkapallon taktisen evoluution uusin uusi on lähempänä toista yksinkertaisella laudalla pelattavaa ikivanhaa strategia-peliä, kiinalaista gota. Go-peliä pelataan 18×18 ruudukon muodostamalla pelilaudalla. Nappuloina toimivat mustat ja valkoiset kivet, joita on 180 valkoista ja 181 mustaa. Kuten jalkapallossa, myös gossa säännöt ovat yksinkertaiset, mutta strategiset-vaatimukset huimat. Esimerkiksi mahdollisia yhden kiven sijoituspaikkoja on tyhjällä laudalla 361. Pelissä kerätään pisteitä, ja tässä strategia alkaa muistuttaa jalkapallon nykyistä taktista evoluutiota; pisteitä saa mm. siitä, kun hallitsee pelialueelta suurempaa aluetta ja vangitsemalla, eli piirittämällä vastustajan kiviä.

GoBoard

 

Jalkapalloon tämä liittyy siten, että kuten go-laudalla, myös jalkapallokentällä on nykyään äärimmäisen tärkeää sijoittaa hyökkäysvaiheessa omat pelinappulat (pelaajat) strategisesti oikeille paikoille. Esimerkiksi jo mainittu Guardiola perustaa käytännössä koko hyökkäyspelinsä sen varaan, että hänen joukkueensa luo keskikentällä ylivoiman vastustajaan nähden, nimenomaan saartamalla vastustajan keskikenttäpelaajat. Jos vastustaja pelaa keskikentän kolmikolla, voi ylivoiman luoda esimerkiksi muodostamalla timanttikuvion keskikenttäpelaajien ympärille. Kun mennään valmentajakeskeisyydestä pari askelta taaksepäin, voidaan sanoa, että pelaajien itsensä on sijoituttava kentällä hyökkäysvaiheessa täsmälleen oikein. Yleensä sijoittumisesta on suomenkielessä puhuttu vain puolustuspeliin liittyvänä ominaisuutena, mutta se on itse asiassa myös elintärkeä osa nykyaikaista hyökkäyspeliä. Hyökkäyspelin kohdalla puhutaan yleensä liikkeestä, ja ”staattinen” hyökkäyspeli koetaan yksioikoisen negatiivisena asiana, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sijoittumalla oikein pallonhallintavaiheessa joukkue voi saada vastustajan yksittäiset pelaajat asemaan, jossa he eivät voi tehdä mitään, ja jos tekevät – tekevät virheen.

Veikkausliigaan tämä liittyy sillä tavalla, että HJK:n pelillisestä ilmeestä ja harjoitusten suunnittelusta ja vetämisestä osaksi vastaava Jose Riveiro on edustaa tätä taktisen evoluution koulukuntaa. Parhaimmillaan, ja alustojen salliessa, HJK pelaakin tällä kaudella täysin pysäyttämätöntä jalkapalloa. Havainnollistan tätä HJK-KuPS -ottelun 2-0 -maalin avulla.

HJKKuPS

Kuvankaappaus HJK-TV:n lähetyksestä.

Koosteessa ei valitettavasti näy tilanteen alku, mutta se on keskialueen vapaapotku, jonka Moshtagh Yaghoubi pelaa lyhyenä Anthony Annanille, joka on sijoittunut KuPS:n keskikenttälinjan ja hyökkäyksen väliin. Pallon pelaaminen tähän pakottaa keskikenttälinjan nostamaan kohti Annania, jolloin syntyy tilaa joko puolustuslinjan eteen tai selustaan, riippuen siitä miten linja pelaa ja mihin HJK:n pelaajat tekevät aloitteita. Annan pelaa pallon takaisin syöttöään seuraamaan lähteneelle Yaghoubille, joka pääsee samaan paikkaan linjojen väliin naama kohti vastustajan maalia.

Atomu Tanaka on sijoittunut loistavasti jälleen linjojen väliin. Huomatkaa myös Alfredo Morelosin pystyliike, joka varmistaa sen ettei KuPS:in Nikko Boxall voi lähteä iskemään Tanakaan kiinni, vaan tilaa tosiaan syntyy linjan eteen. Lisäksi HJK:lla on käytännössä Boxallia vastaan 2v1-tilanne, koska KuPS:n vasen puolustaja kiinnittää huomiota HJK:n nousevaan Rafinhaan. Laitakaistalla kokonaisuudessaan on 3v2-ylivoima. Tanaka pelaa loistavan painoisen syötön samasta välistä, josta Morelos tekee kuvassa pystyynjuoksunsa, ja kolumbialainen viimeistelee tappavasti.

Kyseessä on mielestäni tajuttoman hieno maali. Siitä sellaisen tekee kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on, että hyökkäys on käytännössä pysäyttämätön. KuPS voisi estää sen ainoastaan tunnistamalla Annanin ja Yaghoubin vaarattoman näköisten keskikentän syöttöjen jälkeen tilanteen sellaiseksi, jossa pitää siirtyä ”hätäpuolustus”-moodiin: kaventaa ja tiputtaa välittömästi vähintään kuuden alimman pelaajan toimesta, siis juosta täysillä kohti omaa maalia puolustamaan omaa boksia. Toiseksi – samaan aikaan kun hyökkäys on käytännössä pysäyttämätön – siinä ei tapahtu yhtään mitään erikoista. Ei yhtäkään ”vaikeaa” suoritusta. Kenenkään ei tarvitse yrittää pelata ykkösellä kantapäällä, ohittaa vastustajaa 100-0 tai tsipata vipata tai veivata mihinkään suuntaan. Neljä sisäteräsyöttöä. Yksi täysvauhtinen liike.

Kaikki on sijoittumisessa.

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Miksi maalivahdille syötetään?

Kymmenisen vuotta sitten vastaus otsikon kysymykseen oli helppo: koska et itse pystynyt syöttämään mihinkään muualle, syötit veskarille jotta hän voi lakaista pallon kohti horisonttia. Ainakin omille ”tosissaan-pelaamisen-ajoille” ajoittuu vielä valmentajia, jotka kategorisesti kielsivät maalivahtia avaamasta lyhyellä, jos pallo pelattiin hänelle, koska syötön vastaanottaja oli useimmiten kovan prässin alla.

Näkemys on nykyään hieman erilainen, toki maalivahdista riippuen. Muutoksen takana on kaksi asiaa; ymmärrys siitä, kuinka olennainen osa maalivahdin osallistuminen peliin on omaa pelitapaa, ja oivallus siitä, kuinka kova prässi kannattaa joskus houkutella esiin, jotta muualle syntyy tilaa. Silti nykyään kuulee monen ammattikseen jalkapalloa analysoivan ihmettelvän, miksi maalivahdille pelataan ollenkaan, jos itsekin pystyy syöttämään palloa eteenpäin? Englantilaisten pundittien tuntui varsinkin olevan ajoittain hyvinkin hankalaa ymmärtää, miksi Manchester City halusi välttämättä avata maalipotkun lyhyellä, vaikka se monesti alkukaudesta johtikin yhden tai kahden lyhyen syötön jälkeen maalivahdin pidempään avaukseen.

RoPS-VPS –ottelussa nähtiin erinomainen esimerkki siitä, kuinka pallon käyttämistä maalivahdilla voi käyttää korkean prässin houkutteluun, ja esimerkiksi tilantekemiseen vastustajan linjan takana. Avaan asiaa kuusiruutuisella sarjakuvalla. Kuvat ovat kuvankaappauksia ISTV:n lähetyksestä.

RoPSVPS1

  1. VPS on pitänyt palloa käytännöstä ajasta 7:30 asti, pari kertaa se on menettänyt pallon, mutta riistänyt sen välittömästi takaisin. RoPS on valunut puolustamaan syvällä suht tiiviinä.RoPSVPS2
  2. Uhkaa selustaan ei ole, joten RoPS:n lähin palloton pelaaja tekee sinäänsä ihan oikean ratkaisun (tai saa ohjeen takaa) lähteä antamaan painetta Vepsun kolmen linjan oikeanpuolimmaisena erinomaisen pelin pelanneelle Aatu Laatikaiselle.RoPSVPS3
  3. Laatikainen pelaa pallon alas Marko Meeritsille. RoPS nostaa perässä, ja saakin otettua vieraiden kolmen linjan kontrolliin. Juho Lähde lukee tilanteen oikein, ja tekee tukiliikkeen vastaan. Liike ja syöttö siihen suojatulle puolelle ovat pelkästään siksi, jotta pallonhallinnasta ei tarvitsisi luopua. Lähteellä ei ole mitään saumaa jatkaa peliä tästä eteenpäin.RoPSVPS4
  4. Lähde pelaa pallon Timi Lahden kautta Laatikaiselle. RoPS jatkaa ”muodikkaasti” eteenpäin puolustamista, vaikka prässi on oikeastaan jo purettu. Huomatkaa Vepsun pelaajat, jotka tarjoavat Laatikaiselle kaksi diagonaalista syöttövaihtoehtoa eteenpäin, sekä taas tukiliikkeen tekevä Lähde. Prässäävä pelaaja yrittää peittää syötön laitaan ja tulee liian kovalla vauhdilla tilanteeseen, joten Laatikainen ohittaa hänet.
  5. RoPSVPS55. Kun RoPS:n kuuden miehen prässi on ohitettu oikealta, pääsee VPS 5vs.3 -ylivoimahyökkäykseen käytännössä puolesta kentästä.

RoPSVPS66. Tästä pitäisi luoda jotain muuta, kuin blokattu laukaus. Varsinkin kaksi vasemmanpuolimmaista pelaajaa voisivat olla sijoittuneena muuten kuin samalle linjalle.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | 2 kommenttia

Ylianalysoidaanko urheilujournalismissa?

Eräs erittäin meritoitunut urheilutoimittaja kirjoitti eilen Facebookissa siitä, kuinka ”urheilujournalismissa aletaan lähestyä pistettä, missä asioita ylianalysoidaan”. Tekstin kirjoittaja epäilee, ettei esimerkiksi viivelähtöjen laskeminen tai positiivisen peliasennon mainitseminen kiinnosta urheilun kuluttajaa suuressa kuvassa. Edelleen kirjoittaja on sitä mieltä, että tällaisessa journalismissa ”unohtuu pihvi”, joka urheilussa on rajojen rikkomista, voittoja ja tappioita, suurta näytelmää ja suuria tunteita. En kirjoita tähän tekstin kirjoittajan nimeä, tai argumentoi suoraan yksittäisiä tekstin kappaleita vastaan sinänsä, koska en halua että teksti tulkitaan millään lailla hyökkäyksenä yhtä henkilöä tai yhtä tekstiä vastaan. Kyse on Suomessa paljon isommasta asiasta, joka on painanut ainakin omaa mieltäni jo pitkään. Kopioin tekstin sellaiseen tämän postauksen loppuun, jotta jokainen voi tarkastaa etten pistä sanoja kenenkään suuhun tai väritä sisältöä, jotta oma pointtini vahvistuisi.

Minulla on kolme pointtia siitä, mitä kutsutaan ylianalysoinniksi. Ensimmäiseksi, mikä on median tehtävä? Varsinkin lajiin erikoistuneen toimittajan lehdessä, tai asiantuntijan studiossa tai lähetyksessä? Mielestäni se on vastata kysymyksiin, joita ihmisille lajista, peleistä ja joukkueista herää. Jos esimerkiksi vastaa kysymykseen ”Miksi Leo Messi on niin hyvä jalkapalloilija?”: ”Koska hänellä on niin hyvä vasen jalka”, ei ole vastannut kysymykseen kovin hyvin. Totta kai viestiä pitää kohdentaa jonkin verran kohdeyleisölle, jos tehtävänä on selvittää miten Messistä saadaan paras irti Argentiinan A-maajoukkuepelaajille tai suomalaiselle tv-yleisölle, kannattaa vastaus ehkä muotoilla hieman eri tavoin. Mutta kai tavoitteena on silti oltava, että asiantuntija on paras mahdollinen henkilö antamaan parhaan mahdollisen vastauksen?

Tactics

Toiseksi, kehitys voidaan kuvata monimutkaistumiseksi. Esimerkiksi persoonana kasvamiseksi persoonan on monimutkaistuttava, siihen on tultava lisää ulottuvuuksia. Sama pätee urheilulajeihin. Kun urheilulaji kehittyy, siitä tulee monimutkaisempi. Taktiikat kehittyvät koko ajan, tilastot tuovat esiin sekä kokonaan uutta tietoa että virheitä ihmisen ajattelussa, ja monessa urheilulajeissa välineiden ja teknologian kehittyminen monimutkaistaa lajia. Lisäksi urheilijat ovat parempia kaikin mahdollisin tavoin, ja pystyvät toteuttamaan monimutkaisempia asioita. Tällöin myös urheilua kuvaavan journalismin on kehityttävä, muuten se etääntyy kuvaamastaan lajista ja kertoo jostain rinnakkaistodellisuudesta. Koen siis erikoiseksi, että analyysin monimutkaistuessa alettaisiin lähestyä jotain ylianalysoinnin pistettä. Urheilijournalismin on pakko monimutkaistua, analyysin pakko syventyä, koska vanhat vastaukset eivät vastaa enää uusiin kysymyksiin.

Viimeiseksi, minkä alan asiantuntijoita urheilutoimittajat ja studioasiantuntijat ovat? Psykologian? Sosiologian? Vai urheilun? Miksi journalismia syytetään ylianalysoinnista pelin suhteen, sen asian, jonka sisältöosaamisen perusteella journalistit ovat työnsä tai studiokutsunsa saaneet. Miksei se ole ylianalysointia, kun maallikko yrittää selittää psykologia-nimisellä tieteellä, kuinka toinen joukkue oli vain yksinkertaisesti niin näytönhaluinen hävittyään edellisen ottelun, ja voitti siksi tämän pelin? Tai kun sama maallikko saduttaa, että joukkue hävisi koska sen itseluottamus on vielä maissa edelliskerroksen tappion takia, joka näkyy selvästi pelaajien kehonkielessä ja yritteliäisyydessä. Miksei se ole ylianalysointia, kun sanotaan etteivät pelaajat pelaa managerilleen, ja siksi häviävät? Yksi suurimmista opetuksista jonka sain ajoiltani Veikkausliiga-joukkueen mukana urheilujournalismin suhteen, oli se kuinka kaukana median arvaukset siitä, mitä joukkueen sisällä tapahtuu ovat yleensä todellisuudesta.

Ymmärrän tavallaan, mistä tämä purkaus tulee. Mutta syyllinen on väärä, se ei ole ne, jotka vastaavat kysymyksiin uudella tavalla. Syyllisiä ovat kaikki ne, jotka esimerkiksi jalkapallon suhteen ovat viimeiset kymmenen vuotta vastanneet kaikkiin kysymyksiin ”pitää liikuttaa palloa nopeammin ja toimittaa sitä linjan taakse”. Toinen syyllinen on taas jalkapallon puolella se, ettei Suomesta ole löytynyt Jurgen Kloppia tai Gary Nevillea, jotka Saksassa ja Isossa-Britanniassa ovat omilla persoonillaan ja pedagogisella kyvyllään selittää monimutkaisia pelillisiä ilmiöitä selkokielellä suurelle yleisölle tehneet syväluotaavasta analyysista prime-time aikana televisiossa täysin luonnollista toimintaa. Eipä meillä myöskään ole esimerkiksi Monday Night Football –tyyppistä konseptia, jolla tavoittaisi kaikki jonkin tietyn lajin seuraajat yhtä hyvin ja jossa puitteet olisivat yhtä hienot.

Jos urheilujournalismi ei kehity ja ota Suomessa kiinni aikaa, joka on hukattu tehden pintapuolista tulosjournalismia, on sen kohtalona todennäköisesti hävitä roboteille (Lari Vesanderin ansiokas juttu aiheesta: http://jalkapallolehti.fi/mihin-robotti-ei-pysty/). Ylianalysointiin se ei kuitenkaan kaadu.

 

 

Alkuperäinen teksti:

Urheilujournalismi alkaa lähestyä pistettä, missä asioita ylianalysoidaan. Syyllistyn itsekin siihen. Valistuneet toimittajat tekevät juttuja pomoilleen, kollegoilleen, urheilijoille ja valmentajille, harvemmin suurelle yleisölle. Ei, en kritisoi osaamista ja perehtymistä, enemmänkin vallitsevaa ja vahvistuvaa suuntausta. Suksen kuviointi, mäkihyppääjän ylämäen asento, viivelähtöjen laskeminen, positiivinen peliasento, kiinnostavatko ne aidosti urheilun kuluttajaa, isossa kuvassa? Rohkenen epäillä. Toki hyvä, että hardcore-fanejakin palvellaan, mutta unohtuuko pihvi? Minulle urheilu on rajojen rikkomista, voittoja ja tappioita, suurta näytelmää, suuria tunteita, Messin vasen jalka, Jordanin donkki, Boltin ja Farahin ylivoimaa. I rest my case.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Kausiennakko 2017: RoPS

Mistä tulee?

Hopeakauden kontekstissa ja vertailussa siihen viime kausi oli napapiirillä varmasti kova pettymys. Aleksandr Kokon myyminen ja epäonnistuminen pelaajahankinnoissa ovat helppoja syitä, jotka valmentaja Juha Malinen on itsekin avuliaasti nimennyt vaisun viime kauden syiksi. Tekisi mieli kyseenalaistaa ylipäätään koko viime kauden vaisuus – mielestäni edelliskauden hopea oli merkittävästi radikaalimpi poikkeama Rovaniemen Palloseuran todellisesta tasosta, kuin kauden 2016 kuudes sija.

Malisen pelityylin tuntevat kaikki – ja hatunnosto oululaiselle siitä. Toisaalta korkean prässitason valmentaminen päivästä toiseen, harjoituksesta toiseen on varmasti kuluttavaa sekä pelaajille että valmentajalle. Korkeaa prässiä harjoitellessa on pidettävä huoli siitä, että pelaajat ovat jatkuvasti valppaina valmiina ennakoimaan ja reagoimaan menetyksen hetkeä, ja vaadittava lisäksi korkean intensiteetin suorituksia, kuten pitkiäkin täysvauhtisia juoksuja prässäämään. Malisen joukkueillakin tuntuu välillä olevan se prässäävän joukkueen helmasynti, jossa prässi tulee pallollisesta pelaamisesta huolimatta, eikä sen luonnollisena seurauksena. Tällöin prässäämään voi joutua lähtemään kaukaa tilanteen ulkopuoleltakin, joka on sekä henkisesti että fyysisesti kuluttavaa. Jos pelaajat kyllästyivät Dortmundissa Jurgen Kloppiin, niin pelaajat voivat myös kyllästyä Rovaniemellä Maliseen.

Tilastoista on äsken maalattua kuvaa vasten mielenkiintoista nostaa se, että RoPS oli itse asiassa maaliinjohtaneiden hyökkäyksien kestossa (niin ajallisesti kuin syöttöjen määrällä mitattuna) ihan sarjan kärkipäässä (5. ajassa, 3. syöttöjen määrässä). Tästä voisi vetää johtopäätöksiä, ettei joukkue pyri välttämättä korkeankaan prässin seurauksena tulleen riiston jälkeen nopeaan hyökkäykseen. Toinen mielenkiintoinen tilasto on se, että RoPS:n maaliin johtaneet laukaukset tulivat keskimäärin pisimmän etäisyyden päästä. Yleensä tällainen tilasto voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaudella on mennyt sisään muutama ”yksi sadasta” -tyyppinen kaukolaukaus, ja RoPS:n maalimäärät tulevat jo ihan tilastollisesta regressiosta johtuen vähän putoamaan viime kaudesta onnen tasoittuessa. Tai sitten se voi tarkoittaa Robert Tayloria.

RoPS

Talvi

Ensimmäisenä Malinen ilmoitti, että ensi kaudella panostetaan suomalaisiin pelaajiin. Toisena kerrottiin sitten, että RoPS oli tehnyt melkein 400 000 euron tappion, koska toimistolla oli ”keskitytty myyntiin ja unohdettu katsella menoja”. Kohta kaksi selittää kohdan yksi. Juuri kauden alla RoPS kuitenkin hankki kaksi ulkomaalaispelaajaa suoraan avaukseen. Koko näytelmä on oikeastaan aika irvokas, mutta ehkä se on ihan tahallaan laitettu liikkeelle, jotta puhuttaisiin vähemmän taloudellisesta tilanteesta ja pelillisen kehityksen ottamista taka-askelista. RoPS:n pelaajahankinnoista moni on mielenkiintoinen, mutta valitettavasti lähinnä siksi, että heidän potentiaalinen hyötynsä joukkueelle voi vaihdella lähes vapaasti nollan ja sadan välillä.

Tuloksellisesti rovaniemeläisten talvi on ollut vaisu. Se meni sentään jatkoon heikkotasoisesta Cup-lohkostaan, mutta hävisi toki puolivälieräkarsinnan SJK:lle.

Minne menee?

En ole nähnyt RoPS:lta yhtäkään kokonaista peliä talvikaudella. RoPS:ssa tuntuu kuitenkin olevan meneillään viime kausiin verrattuna jonkinlainen hallittu alasajo, jonka vauhti riippuu pelaajahankintojen osumisesta, Malisen kyvystä uudistua ja joukkueen kyvystä ottaa vastaan, sekä siitä jatkaako Taylor koko kauden sinisissä. Putoamistaisteluun ei tällä kaudella joudu ellei tapahdu jonkinlaista maailmanlopun skenaariota, jossa Antti Okkonen ja Antonio Requero loukkaantuvat heti, Robert Taylor siirtyy SJK:hon, jonka jälkeen Malinen eroaa protestiksi ja tilalle palkataan Santa Clausin kakkosvalmentaja tms. Sijoitus huononee kuitenkin viime kaudesta.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Kausiennakko 2017: KuPS

Mistä tulee?

Viime kauden KuPS:lla oli todella selkeä pelillinen identiteetti. Vähiten syöttöjä, keskiarvoltaan pisimmät syötöt, lyhyimmät hyökkäykset ja maaliin johtaneissa hyökkäyksissä vähiten syöttöjä. Se oli siis suoraviivainen vastahyökkäysjoukkue, ja suhteellisen hyvä sellainen. Se päästi pelitilanteista kolmanneksi vähiten maaleja, ja teki erikoistilanteista eniten. Sarjataulukossa KuPS löytyi sijalta seitsemän, ja se jäi vain kolmen pisteen päähän esimerkiksi Ilveksestä, jonka koettiin pelanneen ihan nappikausi. Tietyllä tavalla KuPS oli Veikkausliigan ”Stoke” (tai Tony Pulisin valmentama joukkue), ja kuten Pulisin valmentamille joukkueiden kannattajille/omistajille, myöskään KuPS:n kannattajille tai omistajille ei enää pelkät tasaiset tulokset riittäneet. Yleensä tällaisessa tilanteessa muutosta toivoessa kaikkien mielessä siintävät ne korkeat huiput, harva muistaa, että kaupan päälle tulevat usein myös matalammat laaksot.

KuPS

Talvi

Jani Honkavaara astui ruoriin jo hyvissä ajoin, ja ehkä siksi KuPS aloitti Suomen Cupin lentäen. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa yhteensä 18 maalia, ja täydet yhdeksän pistettä. Lohkosta kuopiolaiset menivätkin jatkoon, mutta Ykkösen Hongalle tuli puolivälierä-karsinnassa nolohko kotitappio – espoolaiset latoivat vajaaseen puoliaikaan taululle 0-3-vierasjohdon. Talven tuloksien kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne pysäyttävimmät tulokset KuPS otti Kuopio-hallin alustalla, joka muistuttaa enemmän säiden armoille jätetyn minigolf-radan pinnoitetta, kuin mitään jalkapallonurmeksi kutsuttavaa.

Siirtomarkkinoilla KuPS on sarjan suurimpia voittajia. Otso Virtanen, Sebastian Sorsa, Ville Saxman, Nikko Boxall ja Ats Purje ovat liigassa pelanneet avainrooleissa suurimman osan urastaan. Solomon Duah on ollut väläyttelijä, josta KuPS sai talvella yllättävän paljon tehoja irti. Joni Mäkelä hyppää sarjaportaan ylemmäs Hakasta, ja hänellä on edellytyksiä pärjätä kuopiolaisten hyökkäyspeli-sapluunassa, mikäli ansaitsee peliaikakilpailussa itselleen säännöllisiä minuutteja.

Minne menee?

KuPS:ssa on paljon tykättävää, ja (kirjoitettu 28.3.) veikkaan että se tulee olemaan monen kausiveikkauksessa korkealla. Honkavaara on rauhallinen pedagogi-tyyppi, jonka tähti oli pitkään kovassakin nousussa, ja jonka maine yleisessä mielipiteessä koki vain marginaalisen kolahduksen HIFK-potkuista. Pelaajahankinnat ovat erinomaisia, lisäksi joukkue piti riveissään kiistattomasti liigan tähtipelaaja-tasoiset nigerialaisensa, ja loput pelipaikat joukkue voi täyttää omilla ennakkoluulottomilla kasvateillaan. KuPS:lla on paljon samantyylisiä pelaajatyyppejä, ja se on ajoittain pystynyt pelaamaan hyökkäyspäässä sellaisia nopeita, vähien kosketusten kombinaatioita, jotka hyväksi futikseksi usein koetaan. Joukkueen pelissä on myös toisteisuutta, ihan selkeitä harjoiteltuja malleja esimerkiksi pelinavaamiseen. Savolaisten ympärille onkin helppo keksiä valtavan positiivinen ennustus ensi kaudesta, jos sellaisen musta hevonen -tarinan haluaa väkisin jostakin rakentaa.

Paikallisella palloseuralla on myös ongelmansa. En tiedä johtuuko se viime kauden pelitavan jäänteistä selkärangassa, pelitavallisesta linjauksesta vai epäselvyydestä harjoittelussa tai ohjeistuksissa, mutta KuPS:lla on usein hirveä kiire eteenpäin. Pelinavaamisessa laitapuolustajat nostavat ylös leveyteen, ja molemmat keskikentän pohjapelaajat levittävät ja ottavat paikkansa sisemmiltä laitakaistoilta, ”laitapakin paikalta”. Painottoman puolen laitakaista on hyvä paikka hakea palloa ja avata peliä, ja esimerkiksi Tottenham on käyttänyt sitä Pochettinon aikana pelinavaamisen yhtenä mallina. Ero KuPS:n ja Tottenhamin välillä on se, että kun toinen pohjapelaaja levittää sisemmälle laitakaistalle, lontoolaisilla toinen jää aina pelintekoalueelle oman puolustuslinjan eteen. Kuopiolaisilla molemmat pohjapelaajat saattavat olla vastakkaisilla sisemmillä laitakaistoilla, tai toinen laitakaistalla ja toinen kymppialueella/juoksemassa pystyyn. Tästä seuraa se, että kun pallo sitten pelataan jommalle kummalle keskikenttäpelaajalle tänne ”laitapakin paikalle”, ei hän voi tehdä muuta kuin edetä! Mikäli KuPS haluaa kierrättää pallon toiselle puolelle, sen pitää tehdä se puolustuslinjan kautta, mikä tarkoittaa sitä, että vastustaja on hyvin ehtinyt ryhmittäytyä jo toiselle puolelle asemiin, kun pallo saadaan sinne liikuteltua. Kun pallo pelataan toiselle pohjapelaajalle, lähtee toinen ottamaan paikkaa pelintekoalueelta, mutta liike on niin pitkä ettei siitä ole pallolliselle pelaajalle juuri apua, ja hänen on joko pelattava pallo takaisin topparille tai, kuten useimmiten, edettävä sitä laitaa pitkin jonka sisemmällä laitakaistalla on. Niinpä KuPS etenee usein alivoimalla, tasapainossa olevaa vastustajaa vastaan ja laitoja pitkin. Sillä on pelaajia, jotka pystyvät nopeisiin kombinaatioihin ja murtautumaan tasa- tai alivoimaisena pienestä tilasta, mutta sen pelitapa ei luo ideaaleja olosuhteita tällaisille laitamurtautumisille.

Kyllä, kyseessä on yksi pelitilanne ja sen organisointi kaikkien niiden positiivisten seikkojen lisäksi, jotka aiemmin luettelin. Mutta, tuo (minun mielestäni) vika joukkueen pelissä aiheuttaa sen, että sen on äärimmäisen hankala luoda yhtään mitään passiivisesti omalla kenttäpuoliskolla puolustavaa joukkuetta vastaan. Sen lisäksi sen puolustusvalmius menetyksen tapahtuessa on huono. KuPS on prässännyt ajoittain erittäin hyvinkin, joskin tässä pitää muistaa hallialustan merkitys. Prässikään ei kuitenkaan auta, mikäli joukkue haluaa pärjätä hyvin työnimi ”ifk mariehamn” -tyyppisiä joukkueita vastaan; matalalta puolustava joukkue, joka ei juurikaan syötä omalla kenttäpuoliskollaan. Ainakin maaliskuun versio KuPS:sta on helposti scoutattava, ja sitä vastaan on helppo tehdä ottelusuunnitelma.

Kuopion Palloseura on minulle samaa kastia kuin Inter ja Lahti. Voisinkin kaikissa ennustuksissani niputtaa nämä kolme yhteen, ja sanoa että kolmikosta yksi epäonnistuu ja kaksi pelaa mitaleista tai sijoittuu sijoille 4.-6. Tai yksi onnistuu ja kaksi epäonnistuu.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Kausiennakko 2017: Ilves

Mistä tulee?

Tamperelaisten viime kaudesta on sanottu paljon. Sitäkin voi katsoa kahdella eri tavalla, toinen tapa on sanoa Ilveksen pelanneen mestaruudesta vielä viimeisessä kotiottelussa HJK:ta vastaan, ja toinen on todeta villikissojen sijoittuneen kaksi pistettä RoPS:n ja kolme pistettä KuPS:n eteen – joiden kummankaan kautta ei pidetä yleisesti millään lailla onnistuneena. Kyse on, kuten aina, kontekstista ja vertailukohdista. Ilvestä veikattiin viime vuonna tähän aikaan pelaamaan sarjapaikastaan. Taustalla oli sekava talvi, jossa Ilves oli kokeillut varsinkin puolustamisensa suhteen eri variaatioita. ”Sekava toiminta” paljastui kuitenkin kaudella hyvin äkkiä valmentamiseksi, kun Ilves pystyi nollaamaan vastustajien vahvuuksia ja hyökkäämään samalla itse tehokkaasti. Lopulta Ilvekselle oli siis valtava menestys että se pelasi sarjataulukon toisessa päässä koko kauden.

Pelillisesti Ilves oli jonkinlainen versio lokerossa, jonka otsikkona on ”vastahyökkäys-joukkue”. Ilves puolusti erinomaisesti, se päästi kolmanneksi vähiten maaleja sarjassa, ja sen pallottomasta pelaamisesta tuli hyvin valmistautunut ja valmennettu olo. Useassa pelissä Ilves vaikutti tietävän täsmälleen (ja jos ei tietänyt Jarkko Wiss valmensi juuri tätä pointtia sivurajalta) minkä syöttölinjan se haluaa ehdottomasti sulkea, ja mihin se puolestaan haluaa syötettävän. Hyvän puolustuspelisuunnitelman ansiosta se sai paljon riistoja hyvillä alueilla, ja sen pelaajat osasivat sijoittua puolustaessaankin niin, että joukkueen oli yksinkertaista lähteä laadukkaaseen nopeaan hyökkäykseen.

Ilves

Talvi

Ilves hävisi Suomen Cupissa vasta välierissä, ja silloinkin tasaisen ja dramaattisen ottelun jälkeen täysin ylivoimaisena suosikkina sarjaan lähtevälle HJK:lle. Ennen välierää Ilves voitti kaikki pelaamansa cupin ottelut. Treenipelejä se on pelannut paljon, ja vastustajat ovat olleet erilaisia. Todennäköisesti eri peleissä on taas ollut erilaisia pelillisiä tavoitteita, ja Wiss on valmentanut itselleen lisää ottelukohtaisten ja otteluiden aikaisten hienosäätöjen mahdollisuuksien määrää.

Pelaajaliikenteessä Ilveksen toiminnan tunnistaa jo. Se hankkii liigapelaajina tasonsa vakuuttaneita pelaajia, joilla on jäänyt jotain hampaankoloon edellisessä seurassaan. Joko rooli oli liian pieni, tai kehitys junnaa paikallaan. Toinen Ilveksen hankkima pelaajatyyppi on nuoriso-maajoukkuepelaaja, joka tulee Tampereelle hakemaan läpimurtokautta. Wiss kertoi itse Aamulehden haastattelussaan kertovansa pelaajille rehellisesti kuinka paljon peliaikaa olisi tiedossa, ja mitä sen lisäämiseksi olisi tehtävissä. Tämä todennäköisesti vetoaa nuoriin, ja miksei kaikkiin muihinkin pelaajiin. Ilves onnistuikin viime kauden toiminnallaan luomaan Suomeen mielestäni erittäin terveen (Soisalo-)ilmiön, jossa juniori-ikäiset pelaajat lähtevät rohkeammin hakemaan vastuuta Veikkausliigasta kasvattajaseuraa kauempaa. Seuraavaksi pitää vielä saada jokaisen liigaseuran ympäristö nuorelle pelaajalle edes lähelle sitä, mitä se on Wissin valmennuksessa.

Minne menee?

Tämä on se hetki, jolloin tunnustan etten ole nähnyt Ilvekseltä kuin yhden kokonaisen pelin talvikaudella. Jätän siis suurimmat pelilliset analyysit tekemättä tamperelaisten kohdalla. Ilves tuntuu kuitenkin jatkavan viime kaudella toimineella sapluunallaan, jossa näitä pelaajien sisäistämiä säätö-mahdollisuuksia ovat mm. keskikentän kolmion suunta (yksi vai kaksi pohjapelaajaa), priorisoiko puolustuslinja edessään vai takanaan olevan tilan, ja se mihin ensimmäiset prässäävät pelaajat peliä ohjaavat. 4-2-3-1 tai 4-1-4-1 siis numeroina, miksei välillä myös puhtaampi 4-3-3. Hyökkäyspelissä Ilveksen variaatiot tulevat lähinnä laitureiden ja heidän erilaisten vahvuuksiensa kautta.

Ilves on sellainen joka-sarjan tyypillinen ylemmän keskikastin joukkue. Se puolustaa hyvin, iskee tehokkaasti vastaan ja on ymmärtänyt satsata hiukan myös erikoistilanteisiin (viime kaudella sarjan toiseksi paras). Sillä on muutama yksilö, jotka sarjan isommat seurat ottaisivat mielellään, ja vaihdossa muutama sellainen säännöllisesti pelaava yksilö, joka on kieltämättä sarjan keskiarvossa hyvä pelaaja, mutta joilla on joissain osa-alueissa sellaisia puutteita, että he eivät koskaan sarjan huippujoukkueissa pelaa. Veikkausliigassa vain on tälläkin hetkellä niin sanottu avoin väylä huippujoukkueeksi, kun HJK:n ohella kukaan ei tunnu pystyvän ottamaan säännöllisesti esim. mitaleita. Siksi Ilves voi hyvin sellaisen paikan ottaakin, sen verran järkevää ja tasaisesti kasvavaa sen toiminta on. Kun taustalla on vielä valtava junioriorganisaatio, joka sekin on terävöittänyt toimintaansa viime vuosina, ja suuri kaupunki, voi Ilves hyvin kasvaa siihen tyhjiöön, joka esim. Hongan ja TPS:n vaikeuksien jälkeen on syntynyt.

Tällä kaudella Ilves pelaa sijoista 2.-6. Odotukset ovat nyt ihan erilaiset kuin viime kaudella, joka saattaa johtaa siihen, että Ilves joutuu ottamaan pelissä enemmän aloitetta ja hyökkäämään useammin pidempiä hyökkäyksiä organisoitua puolustusta vastaan. Jos näin käy, on pieni riski sille, että esimerkiksi tasapelejä kasaantuu liikaa.

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi