#futispaneeli

Urheilulehti järjesti 2.10. Sanomatalossa Futispaneelin, jossa keskusteltiin suomalaisen jalkapallon tilasta. Tälle on ilman muuta tilausta, ja ainakin panelistina mukana ollut Ilta-Sanomien ja Urheilulehden jalkapallotoimittaja Saku-Pekka Sundelin toivoi twitterissä keskustelun jatkumista. Osallistun omalta osaltani, vaikka viime vuosina tai kausina olenkin osallistunut suomalaiseen jalkapalloon lähinnä ympäristönsä tiedostavana alasarjapelaajana ja penkkiurheilijana.

Paneelin koostumus oli ennalta ainakin kiinnostusta herättävä. Yhden puutteen keksin, sillä vaikka Raimo Sarajärvi edusti keskustelussa seuratoimintaa, niin pelaajakehityksestä puhuttaessa sekä Sarajärvi että junnumaajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtola, kuten myös Toni Korkeakunnas, ovat ainakin viime vuonna päässeet tarkastelemaan jossain määrin lopputuotetta. Laadukas arki seuroissa on mantra, jota on toistettu moneltakin suunnalta viime aikoina, joten siitä junioripelaajan arjesta seurassa olisin kaivannut edustajaa kertomaan. Esimerkiksi suosikkini Juha Valla tai tätä Erkko Meri olisivat varmasti tuoneet keskusteluun jotain lisää.

—————————————————————————————————————————————–

Tarraan kiinni sellaisiin kohtiin keskustelussa, jotka jotain ajatusta itsessäni sytyttivät. Mielenkiintoisia kohtia olisi ollut paljon enemmän, mutta niihin minulla ei ollut mitään lisättävää. Sitaatit eivät ihan suoria, mutta yritin poimia ne podcastista niin ettei ajatus muuttuisi:

”Suomessa on paremmat olosuhteet harrastaa jalkapalloa, kuin valtaosassa muuta maailmaa.”Sundelin

Ymmärrän pointin, olosuhteiden taakse piiloutuminen on liian helppoa, ja passivoi jalkapallotoimijaa muuttamalla ongelman isoksi ja ratkaisijan kasvottomaksi. Silti, Suomessa on edelleen tiedostettava talven heittämä haaste varsinkin omaehtoiselle harjoittelulle. Sami Hyypiä Akatemian tutkimuksessa, jonka tuloksia saimme vilkaista SHA:n valmentajaseminaarissa viitisen vuotta sitten, omaehtoisen harjoittelun määrä putosi jokaisella ikäluokalla talvikuukausina. Talven heittämät hidasteet on kohdattava rakenteellisella tasolla. Onko seuralla oma halli, jonka voi avata omatoimiseen harjoitteluun tiettynä ajankohtana? Onko paikkakunnalla laadukasta toimintaa toisessa lajissa, joka voisi toimia jossain ikävaiheessa tukilajina? Voidaanko futsalia hyödyntää nykyistä enemmän? Voitaisiinko tulevaisuudessa pelikäsitystä harjoitella videopelien avulla?

Lisäksi on oltava varovainen pelkästään hallien ja lämmitettävien tekonurmien määrän ja parantuneiden olosuhteiden rinnastamisessa. Esimerkiksi omassa lapsuudessani Turussa oli yksi alamittainen jalkapallohalli, nykyään halleja on useampia ja alamittaisen viereenkin on rakennettu ihan täysimittainen halli. Silti ainakin teoriassa minun oli helpompi päästä harjoittelemaan halliin omalla ajalla, kuin nykylapsen, sillä uudet hallit ovat yksityisomistuksessa ja kaupungin halliin on ilman vuoroa pääsy kielletty. Lämmitettävien tekonurmien ongelmana on oman kokemukseni mukaan se, että niiden lämmityksessä säästellään. Voi olla, että lämmitys laitetaan säästä huolimatta kalenterista katsoen päälle esimerkiksi ainoastaan tammi- ja helmikuuksi.

”Suomessa jalkapallo ei ole yhteiskunnallisesti merkittävä asia.” -Korkeakunnas

Täysin totta, ja tämän merkitystä on vaikea ellei mahdoton avata tyydyttävästi. Jalkapalloilijan ammatti ei ole Suomessa erityisen arvostettu tai pyrkimisen arvoiseksi nähty asia. Lapset ja nuoret luonnostaan imevät ympäristöstään merkityksiä, arvoja ja vaikutteita. Jalkapallosta (varsinkin kotimaisesta) on myös hyväksytympää puhua ironisesti, väheksyen tai huumorilla, kuin tosissaan ja intohimoisesti.

”Meillä ei ole mitään hajuakaan, minkälaisia pelaajia meidän pitäisi tuottaa.”– Teemu Turunen

Tämä oli kiinnostava keskustelu, joka syntyi Turusen ja Lehtolan välille siitä, pitäisikö olla olemassa jokin suomalainen pelaajatyyppi. Molemmilla on omat erittäin hyvät pointtinsa. Turunen nostaa esiin esimerkiksi islantilaisen pelaajatyypin, ja puhuu sitten fyysisestä vahvuudesta ja työteliäisyydestä, sekä taktisesta osaamisesta ja joukkueena pelaamisesta. Kyky pelata osana joukkuetta ja työnteko eivät väljästi määriteltyinä ole ominaisuuksia, joilla erottuisi kansainvälisen tason jalkapallossa. Ja ovatko islantilaiset taktisesti hyviä yleisesti, vai oliko heillä vain hetken erinomaisesti opeteltu yksi pelitapa, joka maksimoi heidän osaamisensa ja jolla tiivis, pitkään yhdessä ollut ryhmä sai pientä etua löyhemmin organisoidussa maajoukkuejalkapallossa? Kuten Lehtola havainnollisti englantilaiset ja brasilialaisten pelaajien suhteen, myös islantilaiset ovat loppupeleissä hyvin erilaisia pelaajatyyppejä. Gylfi Sigurdsson on erinomaisella oikealla jalalla ja sen avaamiseen liittyvällä erityisosaamisella elävä hyökkäävä keskikenttäpelaaja, Johann Berg Gudmundsson on Burnleyssa pelaava aika perinteinen laiturityyppi, kun taas Birkir Bjarnason on monessa kulttuurissa marinoitu älykäs, sopeutuva ja monipuolinen, sellainen italialaisella tavalla pelata osaava pelaaja. Eroaako keskiverto-islantilaispelaaja sitten fysiikaltaan esimerkiksi keskimääräisestä unkarilais-futaajasta? En osaa vastata.

Toisaalta ymmärrän Turusta, joka yrittää työkseen myydä suomalaisten pelaajien osaamista maailmalla. Onko suomalaisen pelaajan ostavalla seuralla takeita siitä, että kun pelaaja tulee Suomesta, voi olla varma että hän osaa nämä ja nämä asiat? En usko. Esimerkiksi englantilaisen pelaajan voi olettaa osaavan kamppailupelaamisen, ruotsalaisen pelaajan aluepuolustuksen ja argentiinalaisen pelaajan voittamiseen vaadittavan harmaan alueen keinot. Ovatko nämä sitten maiden pelaajatyyppejä, vai penkkiurheilijan laiskoja ja vanhentuneita stereotypioita? Turunen nostaa esiin maantieteellisen sijainnin ja pre-seasonin pituuden, jotka ovat mielestäni hyviä pointteja kohti konkretiaa. Tätäkin näkökulmaa voisi laajentaa yhteiskuntaan asti. Suomalainen on todennäköisesti käynyt laadukkaan peruskoulun, jonka pohjalta voisi rakentaa jotain (Sundelin tarttui tähän itse asiassa loppupuheenvuorossaan, joka oli hyvä avaus aiheesta. Suomi voisi olla pelin oppimisessa ja opettamisessa mallimaa. Se toki vaatisi sitä, että peli olisi meillä pilkottu nykyistä paremmin opittaviin ja opetettaviin asioihin).

”Tiedämme millainen on Käpylän Pallon identiteetti, millainen on HJK:n identiteetti.” – Heidi Pihlaja

Erinomainen nosto. Linkittyy keskusteluun suomalaisesta pelaajatyypistä. Esimerkiksi Tanskassa on seuroja, jotka keskittyvät tietyn pelipaikan pelaajien kehittämiseen, koska juuri tämän pelipaikan pelaajat ovat siirtomarkkinoille suhteellisesti arvokkaimpia. Vaikka ajatus, jossa eri seurat tuottaisivat eri pelipaikkojen maajoukkuepelaajat on hiukan liian tehdasmainen, niin menemättä koko seurojen erikoistumis -keskusteluun sen enempää, tässä on tie jota pitkin voisi kulkea ainakin vähän matkaa.

”Meillä tulee keskinkertaisia pelaajia liigaan.” – Turunen

Hyvä keskustelu Korkeakunnaksen, Pihlajan ja Turusen välillä siitä, mistä johtuu ettei pääsarjatasolle nouseva nuori ole valmis siihen ympäristöön. Fysiikka, jonka sekä Korkeakunnas että Turunen nostavat esiin, on yksi syy, mutta kallistun Pihlajan puolelle siinä, että asia on monen asian yhteisvaikutelma. Veikkausliigaan asti saattaa selvitä pelaaja, jolta puuttuu jokin ihan ABC-tason peruselementti pelistä. Usein nämä liittyvät kropan käyttöön. Tällä kaudella Veikkausliigassa pelaa esimerkiksi hyökkäävä pelaaja, joka ei osaa edes auttavalla tavalla suojata palloa.

Ratkaisua ei minulla ole, mutta epäilen sen liittyvän vahvasti futis-kliseeseen ”niin pelaat kuin treenaat”. Tarkoitan treenaamisella tässä juniorijalkapalloa, joka valmistaa ”peleihin” eli aikuisjalkapalloon. Näillä on eroa kuin yöllä ja päivällä fyysisten vaatimusten suhteen. Ilmeisesti parannusta on tulossa, kun nuorimmat ikäluokat tottuvat kansainvälisten turnausten lyhyiden pelien hurjaan tempoon, ja kulttuuriin jossa kovat kontaktit ja rikkeetkin kuuluvat jo 10-vuotiaiden kilpajalkapalloon. Omista junnuvuosistani on jo vuosikymmen, mutta olin itse aikanaan kovaluinen pallonriistäjä keskikentän pohjalla junioreissa, minulla ei ollut koskaan missään sarjassa fysiikan kanssa mitään ongelmaa, vaikka pelasin vanhempia vastaan. Siitä huolimatta en ole varmaan vieläkään riistänyt miesten sarjoissa yhtäkään palloa, ja varsinkin pallollisessa pelissäni oli ja on edelleen ihan ammottavia aukkoja kropan käyttämisen ja suojaamisen saralla.

”Meidän parhaatkaan pelaajat eivät saa riittävän montaa hyvää peliä kaudessa.” – Lehtola

Massojen laki, josta Juha Valla puhui aiemmassa Pallokerhossa. Suomen paras joukkue pärjää ihan hyvin esimerkiksi Tanskan parasta joukkuetta vastaan, mutta Suomen 15. parhaalla joukkueella ei ole mitään palaa Tanskan 15. parasta joukkuetta vastaan. Etelä-Länsi -liigoissa, joiden pitäisi ainakin täältäpäin Suomea katsottuna olla valtakunnan kovatasoisimpia juniorisarjoja, lähemmäs 10 maalin erot joukkueiden välillä ovat aika tavallisia.

Vanha totuus on myös se, että jos on ryhmän paras pelaaja tasoltaan, muu joukko vetää sinua ryhmän tasolle eli alaspäin. Jokaisessa juniorijoukkueessa pitäisi myös olla se tilanne, että jos pelaajaa harjoittelu sillä laadulla ja määrällä jota joukkueen kehitys edellyttää ei kiinnosta, on mahdollista ottaa joukkueeseen tilalle melkein yhtä hyvä pelaaja. Näin ei kuitenkaan ole.

”Treeneissä mukana olevien pelaajien tasojen skaala on liian suuri.” -Korkeakunnas

Korkeakunnas kertoi, että hänen valmentamissaan pienemmän budjetin Veikkausliiga-joukkueissa treeneissä on mukana eritasoisia pelaajia. Huonoimmat ovat Korkeakunnaksen mukaan sellaisia, jotka eivät mahdu Kakkosen joukkueisiin. Tämä tietenkin herättää monia kysymyksiä, varsinkin kun Erkka V. Lehtola vastaa osuvalla huomiolla siitä, kuinka Veikkausliigassa ei oikeastaan ole yhtään keski-iältään aidosti nuorta joukkuetta. Onko suomalaisessa jalkapallossa työvoimapolitiikasta tuttu ”kohtaanto-ongelma”, jossa ”vapaat pelipaikat” ja ”oikeasti valmiit ja laadukkaat junioripelaajat” eivät kohtaa?

”Ei sitä pelaajaa voi laittaa kentälle, jos se ei ole valmis.” – Korkeakunnas

Taas erinomainen keskustelu siitä, pääsevätkö nuoret pelaajat pelaamaan riittävästi Suomessa. Korkeakunnas sitä mieltä, että aikaikkuna sille, että pelaaja on valmis on hyvin tarkka asia. Turunen sitä mieltä, että Suomessa ollaan konservatiivisia, ja pidetään 22-vuotiasta nuorena pelaajana.

Valmentajalla on näissä hirvittävän iso vastuu. Pitää tuntea pelaajan luonne, miten tämä suhtautuu uusiin tilanteisiin ja uusiin haasteisiin, miten reagoi epäonnistumisiin. Silti, mitä pidempään seuraan jalkapalloa ja erilaisia yksilöitä, sitä selkeämpää on mielestäni se, ettei ole olemassa mitään pelaajan absoluuttista tasoa tyyliin FIFA tai Football Manager. On pelaajan ominaisuudet ja persoonallisuus, ja niiden sopiminen ryhmään ja pelitapaan. Pelaaja voi vetää osana harmaata massaa viisi vuotta, saada sauman oikeanlaisessa ympäristössä ja breikata parissa kuukaudessa. Näitä pitää roolituksilla ja pelitavoilla kaivaa esiin, sen sijaan että ajatellaan että jos olet kerran niin hyvä, niin näytä se sitten. Sellainen säännöllisen sisäänajamisen kulttuuri puuttuu myös monesta seurasta näin laajasta vinkkelistä katsoen. Liikaa myös etukäteen tuomitaan näkemättä ja kokeilematta, ettei joku ole valmis pelaamaan. Samaan hengenvetoon todettava, ettei kaikilla junioripelaajilla ole ihan selkeää se, miten edustusjoukkueeseen tullaan ja mitä sieltä pelipaikan ottaminen vaatii.


Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen 80 minuuttinen, jossa paljon hyviä ajatuksia. Pisteitä lähtee jokaiselle panelistille, mutta varsinkin Erkka V. Lehtolalle, jolle annoin aiemmin kritiikkiä twiitistiä, jossa mielestäni pilkkasi nuoria, innokkaita valmentajia. Twitteriä vapaammassa ilmaisu-ympäristössä sai laajemmin avattua pointtiaan, eikä Lehtolan arvostuksesta seuravalmentajia kohtaan jäänyt mitään epäselvää.

Kiinnostavaa on se, jääkö keskustelun anti kivaksi pöhinäksi omassa some-kuplassa, vai käykö niin kuin Teemu Turunen pelkäsi, ettei mitään konkretiaa tapahdu ja 10 vuoden päästä on vastaava paneelikeskustelu samoin aihein.

 

 

 

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s