Shefkin sokeat kohdat

IS Urheilu uutisoi tänään (3.8.), että FC Interin valmennustiimin jäsenet John Allen ja Fabrizio Piccareta on vapautettu tehtävistään. Vaikka uutista ei ole seuran sisältä vielä tätä kirjoitettaessa vahvistettukaan, on nyt hyvä hetki pohtia ja spekuloida, miksi Interin kausi on kovaa vauhtia kriisiytymässä.

Managerina

Shefki Kuqi kertoi päävalmentajaksi tälle kaudella valituksi tultuaan, että on hienoa kun pääsee alusta asti kokoamaan joukkuetta. Manageri-valmentajana, joka kokoaa joukkueen, näytöt jäävät siltä osin aika laihaksi. Kuten monessa paikassa on ansiokkaasti todettu, joukkueeseen on koottu leveä, monipuolinen ja laadukas hyökkäys-arsenaali, kun taas puolustus on sekä määrällisesti että laadullisesti kapea. Valmennustiimin kokoamisessa Kuqi vaikutti paperilla onnistuneen, kuten myös PK-35:ssä. Hyvin koottu valmennustiimi kuitenkin pysyy kasassa sovitun ajan, ja työskentelee yhdessä kohti yhteistä tavoitetta. Joko käytännön johtamisessa oli ongelmia, tai sitten tiimiin oli yksinkertaisesti kerätty kummallakin kerralla jo alun alkaen ihmisiä, joiden käsitykset olennaisista asioista, kuten pelifilosofiasta tai ihmisjohtamisesta, olivat fundamentaalisesti liian erilaisia.

Kuqia on syytetty jonkin verran myös nepotismistä, sillä Njazi Kuqin paikka avauksessa on vaikuttanut melko sinetöidyltä, vaikka hyökkääjän tehot ovat jääneet totuttua vaisummiksi. Viimeksi valmentajatiimin hajoamiseen johtuva tapahtumaketju lähti liikkeelle juuri veljessuhteesta joukkueen sisällä, joten siihen nähden epäilykset lienevät perusteltuja. Vaikka ”Nasse” on kentällä lyhytpinnainen, ei hän kopissa ole mikään joukkuehengen myrkyttäjä. Lisäksi nuorempi Kuqi on liigatasolle erinomainen hyökkääjä. Kuka tahansa Interin hyökkäyksessä on pelannut, on hänellä riittänyt tekemistä pitkien syöttöjen ja keskitysten kanssa kamppaillessa. Timo Furuholm on Kuqin kausikortin takia joutunut pelaamaan evakossa, ja Benjamin Källman ei ole saanut palkintoa erinomaisen tehokkaista esityksistään. Lisäksi kun nepotismi-syytös esitettiin Shefkille, lausunto ”jos mulla olis kolme Nassea voittaisin mestaruuden helposti” oli mielestäni diplomaattisesti todella epäonnistunut, ja lähetti omalle joukkueelle huonon viestin. Isossa kuvassa Interin suurimmat ongelmat ovat kuitenkin muualla, kuten lähitulevaisuuden pelit ilman takareisivaivaista Njazi Kuqia tulevat näyttämään.

Opettajana

Myös opettaja-valmentajana Kuqi on epäonnistunut, sillä pelin on vaikea nähdä kehittyneen tai parantuneen millään lailla kauden mittaan. Yhtenä osoituksena tästä lienee se kuuluisa voittoputki-tilasto. Kuqi tuntuu ajattelevan joukkuetta yksilöt edellä. Muodostelma muuttuu sen mukaan, ketkä yksilöt valmentaja haluaa saada samaan aikaan kentälle. Pelitapa taas muuttuu sen mukaan, ketkä pelaajat millekin pelipaikalle on mahdutettu. Interin keskikenttäpeli on yksi erinomainen esimerkki. Peliä pelataan ihan eri tavalla riippuen siitä, onko keskikentän keskustassa esimerkiksi Ari Nyman tai Lucas Garcia. Totta kai nämä kaksi pelaajaa pelaavat erilaisilla vahvuuksilla, mutta on iso pelitavallinen ero esimerkiksi siinä, missä palloa kuljetetaan ja kuinka paljon?

Puhtaasti spekulaatiota yllä mainituista seikoista yhdisteltynä on seuraava: Valmentaja Shefki Kuqi on liian samanlainen, kuin pelaaja Shefki Kuqi. Kosovon Härkä siirtyi aikalailla suoraan pelaajasta valmentajaksi, roikkui Honka-aikana jopa pelaamisessa vielä ajatuksen tasolla kiinni. Se on harvoin ollut ideaalitilanne, sillä näin ihmiselle ei jää aikaa ja etäisyyttä hienosti sanottuna ”tappaa pelaaja-minäänsä”. Moni target-hyökkääjä, jonka kanssa olen pelannut, ajattelee monessa pelitilanteessa, että toimita se pallo nyt tänne, kyllä minä sen meille tappelen. Interin pelaamisessa pysyvä ajatus onkin ollut, että vastustajan puolustuslinjaa pistetään jatkuvasti paineeseen.

Paine tulee jo numeraalisesti, Inter ei ole halunnut, että vastustajan puolustuslinja saa puolustaa pelkkää tilaa, vaan on pyrkinyt sitomaan puolustajia myös miesvartiointiin nostamalla paljon pelaajia ylös. Kun pelaajia on numeraalisesti paljon ylhäällä, on sinne myös luonnollista toimittaa paljon palloja. Korkea määrä hyökkääjiä sitoo myös tietenkin vähintään saman määrän puolustajia, jolloin varsinkin pystysuuntaisten, pitkien, ilmassa tulevien syöttöjen voittaminen omille on hankalaa. Inter on pyrkinyt avaamaan peliä alhaalta, houkutellaakseen vastustajan pakettia nostamaan kauemmas omasta maalista, ja päästäkseen antamaan syötöt hyökkääjille inhimillisemmän etäisyyden päästä. Käytännössä se ei ole kuitenkaan ollut valmis luopumaan hyvistä numeroistaan ylhäällä, ja on pyrkinyt avaamaan peliä käytännössä puolustuslinjan ja alemman keskikenttäpelaajan voimin.

InterAvaaPeliä

ISTV:n kuvaa. Interin rakenne peliä avattaessa. Valtavat etäisyydet – vähän syöttösuuntia.

Interin yleisin pelinavausmalli on ollut pelata pallo topparille, joka pelaa sen saman puolen laitapuolustajalle. Sen jälkeen aika ja tila on käynyt niin ahtaaksi, eikä sen purkamiseen ole keinoa, että laitapuolustaja on yleensä pyrkinyt etenemään joko syötöllä tai kuljetuksella. Usein Inter ei ole edes yrittänyt avata lyhyellä, vaan on toimittanut pallon suoraan hyökkäyskolmannekselle. Jälkimmäinen lieneekin parempi vaihtoehto, sillä isot etäisyydet ja se että joukkue tavallaan pelaa samaan aikaan kahta eri peliä – avaa peliä 5 pelaajalla ja odottaa paikkaa murtautua suoraviivaisesti 5 pelaajalla – on katkaissut joukkueen kahtia, venyttänyt etäisyyksiä ja saanut tiiviisti puolustamaan ryhmittäytyneen vastustajan napsimaan kakkospalloja ja lähtemään omiin hyökkäyksiinsä. Tähän kätkeytyykin toinen ongelma, joka on riittävän iso jopa hajoittaakseen valmennustiimin.

Peruslähtökohta virheellinen

Tämä on taas osittain spekulointia, mutta jossain liigaennakossa Kuqi valotti valmennustiiminsä vastuualueita kertomalla, että Piccareta vastaa puolustuspelistä ja hän hyökkäyspelistä. En ole nähnyt Interin harjoituksia yhtä treeniä enempää, joten en osaa arvioida kuinka mustavalkoinen tämä jako on ollut. Kirjaimellisesti tulkittuna sen perusajatus jalkapallosta on kuitenkin virheellinen: puolustuspeliä ja hyökkäyspeliä ei voi erottaa toisistaan erillisiksi palasiksi. Hyökkääminen tuottaa edellytykset puolustamiselle, ja puolustaminen hyökkäämiselle.

On suhteellisen helppoa organisoida puolustus pysähtyneessä tilanteessa. Esimerkiksi usein käytetyssä treenissä puolesta kentästä lähtevä pallollinen joukkue ei saa organisoitua puolustusta vastaan tehtyä juurikaan maaleja, vaikka sillä olisi jopa 11vs6-ylivoima. Kuudella pelaajallakin pystyy puolustamaan vaarallisimmat alueet suhteellisen tehokkaasti. Interillä tällainen peruspuolustuspeli, jonka se pääsee aloittamaan esimerkiksi vastustajan maalipotkusta, on usein ollut aika laadukastakin. Sillä on yhteinen ajatus, sen puolustuslinja on pyrkinyt aggressiivisesti puolustamaan edessä olevaa tilaa, ja joukkue on pyrkinyt tekemään kentästä tehokkaasti mahdollisimman pienen vastustajan pitäessä palloa. VPS-vierasottelu oli poikkeus, siinä Interin puolustuspelisuunnitelma oli katastrofaalinen.

Yleisesti ottaen ongelmia on tullut Interille tilanteenvaihdoissa. Tämä on sikäli ikävä asia sinimustien kannalta, että sen pelitapa tuottaa valtavasti tilanteenvaihtoja. Pallonmenetysten jälkeen Kuqin ajatus hyökkäyspelistä ei ole sopinut millään lailla yhteen Piccaretan puolustuspeli-ajatuksen kanssa. Hyökätessä osan pelaajista pitää jo ajatella puolustamista. Käytännössä tämä tapahtuu kahdella eri tavalla, huolehtimalla, että pallon alla on riittävä määrä pelaajia ja katsomalla, että joukkueen muoto on alueellisesti oikea. Jälkimmäisellä tarkoitetaan sitä, että ne alueet joilta pallonmenetyksen jälkeinen vastahyökkäys todennäköisimmin lähtisi etenemään vauhdilla, on miehitetty, jotta pallolliseen saadaan välitön prässi tai vastahyökkäystä vähintään hidastettua tai ohjattua kohti laitaa tai puolta, jonka oma joukkue on miehittänyt paremmin. Inter elää tietyllä tapaa liikaa hyökkäys-hetkessä. Se satsaa kaiken toiveeseen ”mitä jos saadaan pallo tänne alueelle”, eikä mieti riittävästi ”mitä jos menetetään pallo tuossa”. Meitä kenttien pessimistejä, jotka aina odottavat pallonmenestystä omalle joukkueelle, meitäkin tarvitaan.

Epätasapaino

ISTV:n kuvaa. Mac Kandjilla 1vs1, tosin hankala pitkä syöttö hänelle. Ihan ok tilanne hyökkäyssuuntaan, ja moni Interin pelaaja spekuloikin jo, pääsisikö maalintekoon jos Kandji menee ohi. Erinomaisetkaan 1vs1-hyökkääjät eivät voita kuin noin 50 prosenttia tilanteista, joten jonkun kannattaisi miehittää alue, johon pallo tulee jos Kandji ei mene ohi.

Nämä kaksi linkkaamaani pelitilannetta eivät ole syy siihen, että Inter ei kykene rakentamaan voittoputkia tai häviää säännöllisesti pienemmällä budjetilla pelaavia vastustajia vastaan. Näitä korjaamalla se ei nousisi suoraan mitalitaistoon. Nämä ovat yksittäisiä tilanteita, jotka ovat esimerkkejä ison kuvan puutteista.

Johtopäätökset

Shefki Kuqi on usein oikeutetusti valittanut, että kaikki hänen joukkueidensa hyvä pistetään aina muiden valmennustiimin jäsenten pussiin, ja kaikki huono menee hänen piikkiinsä. Niinpä lienee epäreilua sanoa, että Interin peruspuolustaminen on Piccaretan ansiota ja vaikeudet Kuqin vikaa. Tai että VPS-ottelusuunnitelma olisi ollut Kuqin päätös, ja että tällaiset Piccaretan ylikävelyt johtivat valmennustiimin hajoamiseen. Toivottavasti joku Ari Virtasen kaltainen ahkera journalisti pääsee tämänkin kriisin alkulähteille, kuten pääsi PK-35 tapauksessakin. Todennäköisempänä skenaariona pitäisin silti sitä, että pelilliset ansiot Shefkin valmentajakausilta ovat enemmän apuvalmentajien käsialaa. Shefkin vahvuudet valmentajana tuntuvat kuitenkin olevan enemmän manageri-puolella. Kulttuurin luomisessa, vaatimustason ylläpidossa, suhteissa maailmalle ja varauksittain valmennustiimien kokoamisessa miehellä on vyöllään myös onnistumisia.

Kuqilla on Interin kanssa optio kaudesta 2018. Ulkopuolisen silmin voisi luulla selväksi, ettei optiota käytetä. Interiä on kuitenkin pitkään johdettu henkilövetoisesti Stefan Håkansin toimesta, ja Håkansille tärkeää on ollut myös henkilösuhteet ja -kemiat. Niinpä seikkailu Turussa voi myös jatkua.

Edit. 17 min myöhemmin: ei voikaan jatkua, vaan Shefki sai potkut, muu valmennustiimi jatkaa.

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s