Veikkausliiga-ennakon tarkastelua

Luen parhaillaan Nate Silverin Signal and the Noise -kirjaa, joka kertoo erilaisten ennustusten ja veikkausten tekemisestä. Silver on alalla tunnetun FiveThirtyEight-blogin takana, joka on saavuttanut mainetta ennustamalla USA:n eri vaalien tuloksia hämmästyttävällä tarkkuudella. Silverin oma tausta on urheilussa – tilastomiehelle vähemmän yllättäen baseballissa – ja pokerissa. Koska miestä voi pitää jonkinlaisena hiippakunnan päämiehenä tässä asiassa, ja koska hän kirjassa kertoo, että olisi suorastaan tyhmää olla tarkastamatta alkuperäistä ennustustaan kun datapisteiden määrä kasvaa, aion nyt tehdä juuri niin oman Veikkausliiga-ennakkoni kanssa.

Veikkausliigan sarjataulukko näyttää tältä, kun kaikki joukkueet ovat pelanneet puolet (17 ottelua) kaudesta (suluissa sijoitusveikkaus omasta kausiennakostani):

  1. HJK (1.)
  2. VPS (4.)
  3. FC Lahti (8.)
  4. KuPS (7.)
  5. IFK Mariehamn (6.)
  6. Ilves (3.)
  7. FC Inter (5.)
  8. SJK (2.)
  9. RoPS (9.)
  10. PS Kemi (12.)
  11. HIFK (10.)
  12. JJK (11.)

 

Joukkueet sijoilla 3.-9. ovat kuuden pisteen sisällä, joten sijoitusveikkauksen onnistumisesta on muutamaa hutia lukuun ottamatta vaikea sanoa mitään. Peilataan joukkue kerrallaan nykytilannetta siihen, mitä kirjoitin ennakoissa:

  1. HJK

HJK on ollut koko lailla juuri niin hyvä, kuin kaikkien muiden ohella osasin veikata. Korkea prässi löytyy nyt keinovalikoimasta, ja se on myös organisoitu riittävän hyvin toimiakseen tehokkaasti. Evans Mensahia nostettiin läpimurtopelaajaksi mm. HS:ssa ja Urheilusanomissa, itse pidin ylihehkutettuna yhden ominaisuuden pelaajana. Mensah on pelannut 12 ottelua avauksessa ja 4 lisää vaihdosta sisään tulleena, tehnyt kuusi maalia ja syöttänyt yhden. Sekä minä että Urheilusanomat väittävät edelleen olevansa oikeassa pelaajan suhteen.

HJK:n ongelma on ollut pelien tappaminen ja viimeistely. Se on pelannut jo kuusi tasapeliä, joista monen ei pelitapahtumien tai minkään tilaston mukaan olisi pitänyt olla tasapeli ollenkaan. Joukkueelta puuttuu edelleen se, mitä Klubi oli pahimmillaan/parhaimmillaan pari kautta sitten, kun se tukahdutti täysin vastustajansa rimpuilut, varsinkin kotonaan. Liekö syynä pieneen kontrollin puutteeseen suoraviivaisempi tapa hyökätä, vai rohkea sijoittuminen pallollisessa vaiheessa, jossa esim. keskikentälle jää vain yksi kontrolloiva pelaaja toisen ollessa vapaa liikkumaan vastustajan puolustuslinjan edessä ja jopa taakse. Joissain otteluissa on ollut havaittavissa myös lievää kurittomuutta, tai ainakin on vaikea uskoa että Faith Friday Obilorilla olisi pelitavan sisällä niin suurta vapautta hakea vaikeita pitkiä avaavia syöttöjä. Mika Lehkosuon HJK:ssa on ollut ennenkin pelikurittomia yksilöitä.

Arvio: mestari

       2. VPS

VPS:n ennustaminen oli helpointa, sillä se toimii oman viitekehyksensä sisällä hyvin loogisesti. Kausiennakossa kirjoitin pitkään vaasalaisen yleisön ja median suhtautumisesta Vepsun pelitapaan. Silläkin saralla ollaan menty tällä kaudella huikeasti eteenpäin, sillä kotiyleisö antaa ”Raidalle” nykyään aplodeja, kun se purkaa vastustajan prässin ja siirtyy alueelle, jonne on muodostunut tilaa. Mediakin on vihdoin lämmennyt vaasalaisten pelitavalle, vaikka vielä alkukauden studioissa väitettiin, ettei pelitapa ole osoittautunut tehokkaaksi. Lyhytsyöttöpeliä, pelin kontrolloimista pallonhallinnan kautta ja loogista etenemistä ylivoimia muodostamalla onkin saanut puolustaa ja perustella ihan eri tavalla, kuin viime vuosina keskimäärin pelattua sattumapalloa.

Alkukauden puolustusvaikeuksien jälkeen Vepsu on ollut loistava. Se on ollut ajoittain otteluissaan jopa suvereenimpi kuin HJK parhaimmillaan. Esimerkiksi europelien keskellä kierrätetystä harjoittaen pelatut Inter- ja IFK Mariehamn -kotiottelut olivat pelillisesti kotijoukkueen suvereenia näytöstä. Ennakossa kaipasin vahvistusta hyökkäyspäähän. Tähän ei ole ollut tarvetta, sillä Steven Morrissey on pelannut fantastista kautta. Jamaikalainen on osunut itse neljästi, ja lisäksi antanut kuusi maaliin johtanutta syöttöä.

Arvio: mitali

3. FC Lahti

Lahden saldo on mystinen. 6 voittoa, 9 tasapeliä ja vain 2 tappiota. 19 tehtyä maalia. Se pääsi puolivälin krouviin mitalipaikoilla loppukirillään, jossa se keräsi pisteitä sarjan neljästä heikoimmasta joukkueesta kolmen kustannuksella. Lahden osalta on oikeastaan muuttunut aika vähän ennakosta. Se lieneekin suurin ongelma Kuhnureissa tällä hetkellä, mikään ei tunnu muuttuvan oikein mihinkään suuntaan, ei parempaan, ei huonompaan.

Ennakossa kirjoitin Lahden hyökkäyksen rakenteellisista ongelmista ja siitä, kuinka se jättää yksinäisen keskushyökkääjän tekemättömään paikkaan. Rakenteelliset ongelmat ovat edelleen olemassa, ja keskushyökkääjän paikalle on nyt hankittu Stenio, Simonovski ja Anier. Hyökkäyspelaamista pyrittiin viime peleissä nopeuttamaan, ja sillä saatiinkin hyvät tulokset perän pitäjiä vastaan. Viimeisin ottelu kotona RoPS:aa vastaan oli heikkotasoista jalkapalloa, jonka perusteella voi ennustaa Lahden kannalta pahinta mahdollista – lisää tätä samaa.

Arvio: 6.

4. KuPS

Kuopiolaisten talvessa oli paljon hyvää. Hankinnat olivat erinomaisia, ja joukkue väläytteli savolaista nopeaa taitofutista parhaimmillaan. Alkukausi oli samansuuntaista, kunnes koitti pieni laakso, jossa tulokset heikkenivät ja taivaalle tuli tummia pilviä pitkien pelikieltojen myötä. KuPS:n pelissä oli myös hyvän lisäksi sellainen maku, että tuolla miehistöllä voisi saada niin paljon enemmänkin aikaan. Eniten joukkueen hyökkäämistä rajoitti tolkuton puskeminen, jossa palloa pelattiin pystysuoraan samaa kaistaa eteenpäin, vaikka siellä olisi ollut kuinka paljon vastustajia. Tästä kirjoitin myös ennakossa.

Viimeisimmässä ottelussaan Helsingissä KuPS oli erittäin hyvä, joskin vastavuoroisesti HIFK oli erittäin huono. Keskikentän kolmio oli käännetty toisinpäin Reuben Gabrielin pelatessa yksin pohjalla, ja Petteri Pennasen ja Ville Saxmanin hoidellessa ylempiä ruutuja. Tämä tuo jo luonnostaan yhden ulospääsyn laitakaistalta, ja varsinkin Pennasen puolelta vasemmalta joukkue eteni oikein järkevästi ylivoimaisena boksiin asti useammankin kerran. Vasemman puolen puolustaja Jiri Nissinen sijoittui keskemmälle varsinkin jos Pennanen ajautui laitakaistalle asti, ja näin tarjosi myös yhden tien pois tukkeutuneesta laidasta. Jos joukkue pystyy jatkamaan samanlaista rakenteellista ja pelillistä kehityskäyrää myös kovempia joukkueita vastaan, pelaa se tämänvuotisessa sarjassa mitaleista.

Arvio: Mitali.

5. IFK Mariehamn

Hankalaa on ollut. Isoimpana miinuksena katastrofaalinen Lucky-hankinta, suurimpana plussana Aleksei Kangaskolkan hyvä vire. Olen nähnyt IFK:ta kaikista sarjan joukkueista vähiten, joten en tee mitään sen suurempia analyyseja. Näkemissäni otteluissa on useasti ollut pelillisesti ottavana osapuolena, mutta välillä raapinut tuloksen tai kaksi. Sensaatiomaisen viime kauden jälkeen veti itseensä ja pelillisiin aseisiinsa ison huomion. Tässä tilanteessa olisi pitänyt kenties pystyä monipuolistamaan peliä jollain tavalla, mutta sen sijaan joukkueen peli on köyhtynyt tärkeiden yksilöiden menettämisen myötä.

Arvio: 5.

6. Ilves

Ilves on ollut sama Ilves kuin viime kaudella, joten ennakointikin oli suhteellisen helppoa. Sen ottelusuunnitelmissa puolustus-osio on yleensä onnistunut hyvin, ja se neutralisoi useimpien vastustajien pahimmat uhat. Ehti Ilves toki alkukesästä käydä läpi jonkinlaisen mini-kriisinkin, kun omiin meni maaleja oikein kunnolla ja tappioita tuli muutama putkeen.

Hyökkääminen on se, joka on sakannut tällä kaudella. Emile Paul Tendeng ei ole tuikkinut vastaavalla tavalla kuin viime vuonna. Ehkä viime kausi oli itseluottamuksen ja roolin tuoma harvinaisen hyvä onnistuminen, tai sitten tällä kaudella vastustajan ovat ymmärtäneet, että Tendeng on ensimmäinen pelaaja joka pitää ottaa pelistä pois kun Ilves riistää pallon ja haluaa lähteä vastahyökkäykseen. Mikael Soisaloa on myös kaivattu kovasti, ihan jo pelaajatyyppinsä takia. Ilveksen laitahyökkääjien paikalla pelaavat pelaajat ovat kaikki ajautuneet keskelle pelaamaan, ja kun puolustaja ei ole joko ehtinyt tai välillä lähtenyt ollenkaan hyökkäyksen mukaan leveyttä tekemään, on Ilveksen hyökkääminen puuroutunut kentän keskustaan. Toisaalta taas puhdasta laitahyökkääjä-tyyppiä, Eero Tammista on käytetty aika säästeliäästi, joten kyseessä lienee pelitavallinen valinta. Jos pelaajat ovat lähellä toisiaan pienellä alueella, se teoriassa antaa hyvän mahdollisuuden vastaprässille heti pallonmenetyksen tapahtuessa. Onhan se mukava idea, että pallo riistettäisiin parinkymmenen metrin päässä vastustajan maalista tämän puolustuslinjan edestä, ei ole vain konkretisoitunut vielä. Hyökkäämiseen tarvitaan jotain lisää, joko numeraalista panostusta, roolien muuntelua tai pidempiä hyökkäyksiä.

Arvio: 4.

     7. FC Inter

Interiä oli hankala ennustaa ennen kauden alkua, ja Interiä on hankala ennustaa nyt. Se tekee joitain asioita erittäin hyvin, ja on joissain asioissa hämmentävän huono. Sen puolustuslinja puolustaa edelleen aggressiivisesti edessään olevaa tilaa, mutta ainakaan Vaasassa linjan etupuolella olevat pelaajat eivät pystyneet suojelemaan linjaa riittävän hyvin. Se pyrkii avaamaan lyhyellä, mutta valmistautuu samalla jo pitkään palloon, jonka se oikeasti haluaa pelata, onhan sillä sarjan kohdepelaajien parhaimmistoa. Tästä seuraa se, että etäisyydet pelaajien välillä ovat ajoittain ihan tolkuttomat.

On ihan mahdotonta sanoa, mitä esimerkiksi Mika Ojalan tulo Interiin tarkoittaa Interin pelin kannalta. Nykyisellä pelitavalla olisi varmasti parasta sijoittaa Ojala hyökkääjän tai hyökkääjien taakse keskelle, ja pyrkiä pelaamaan pallo hänelle kohdepelaajan pudotuksen tai suojauksen kautta. Shefki Kuqi on epäilemättä tuonut seuraan paljon hienoa kulttuuria ja jonkinlaista ryhdikkyyttä tekemiseen. Silti sekä pelin sisältöön että Kuqin johtajuuteen liittyvät kysymyspilvet eivät ole vieläkään hälventyneet. Kuvaavaa on se, että kun Kuqia syytettiin veljensä suosimisesta, vastasi valmentaja-Shefki: ”Jos minulla olisi 11 Nassea, voittaisin mestaruuden helposti.”

Arvio: 8.

      8. SJK

Suomalaisen jalkapalloseuran perusongelmia, osa 1: pelillinen, lajiin liityvä tieto-taito on vahvasti henkilövetoista. Kun henkilö lähtee, hän vie osaamisensa mukanaan. Aivovuodon seurauksena voidaan korkeastakin kulttuurista palata käytännössä suoraan kivikaudelle, hyvin hyvin nopeassa aikataulussa.

Manuel Roca on ollut melko tekemättömässä paikassa. Järkevintä on yksinkertaistaa pelaamista ja laittaa puolustusta kuntoon, mutta se ei taas ole sopinut SJK:n hyökkäyksen pelaajatyypeille ollenkaan. Esimerkiksi Billy Ions tarvitsi suhteellisen monimutkaisen rakenteen ympärilleen viime kaudella, jotta pääsi tilanteisiin, joissa pystyi käyttämään vahvuuksiaan optimaalisesti. Ions ei ole yksinäisenä keskushyökkääjänä parhaimmillaan, eikä Elias Ahde ole näyttänyt liigassa vielä riittävän kokonaisvaltaista pelaamista ollakseen hyökkäyspelin kiintopiste hänkään. Erfan Zeneli, Matti Klinga ja Facundo Guichon ovat ominaisuuksiltaan kaikki pienien etäisyyksien ja tilojen pelaajia, eivätkä pääse omimmilleen mikäli saavat pääsääntöisesti palloa puolenkentän tuntumassa ylimpänä tai toiseksi ylimpänä pelaajana joukkueesta. Uusista hankinnoista ei itselläni ole mitään käsitystä vielä.

Arvio: 7.

9. RoPS

RoPS:n kausi on ollut pitkälti sitä, mitä ennakoin. Hankinnoista osa on onnistunut, osa – Sakari Tukiaisen johdolla – ei. Alkukaudesta RoPS pyrki prässäämään korkealta, mutta se ei ottanut nuorelta joukkueelta onnistuakseen. Matalalla puolustamisen kautta prässikin on hiukan parantunut kauden edetessä.

RoPS on tietynlaisessa limbossa nyt. Jos mitään vallan kummallista ei tapahdu, se ei millään ajaudu putoamistaisteluun, mutta huolimatta hyvistä kyttäysasemista sen peliesitykset eivät anna odottaa myöskään mitään suurta kipuamista sarjataulukossa. Taloudellisten haasteiden aikakaudella Rovaniemellä ollaan taas ensi talvena tilanteessa, jossa halpojen hankintojen onnistuminen ratkaisee kuinka korkealle keskikastiin on varaa tähyillä.

Arvio: 9.

     10. PS Kemi

Kemi on ollut melkoisesti parempi, kuin ennakoin ennen kautta. Monta kertaa se on jäänyt pisteittä melko epäonnisestikin, kuten SJK-vierasottelussa ja VPS-kotiottelussa. Osan selittää odotettua onnistuneemmat pelaajahankinnat, osan se että Kemi pelaa joillain osa-alueilla huomattavasti fiksummin kuin nimekkäämmät kilpailijansa. Jos se pelaa pallon pelinavaamisvaiheessa esimerkiksi laitapakille, sillä on lähellä tuki ja se pystyy yleensä jatkamaan pallonhallintavaihettaan. Joitain vaikeammin ymmärrettäviäkin asioita Kemin peliin liittyy, kuten se, miksi kaksimetrinen hyökkääjä Momodou Ceesay liikkuu niin paljon sivurajoille viimeisellä kolmanneksella?

Loppukauden tarina on tietenkin Filip Valencicin lähtö ja sen vaikutus Kemin peliin. Pahimmillaan se voi olla massiivinen, sillä Valencic on pelaaja, joka osallistuu hyökkäykseen jo pelinavaamisvaiheessa tippumalla pelattavaksi, ja liikkuu sitten hyökkäyksen mukana myös päättämään sitä. Lisäksi slovenialaisella on poikkeuksellinen kyky murtaa linjoja ja vastustajan puolustusmuotoa kuljetuksillaan. Tämä on asia, joka voi kemiläisille osoittautua vielä äärimmäisen haastavaksi. Sergei Mosnikov on seuran tiedotteen mukaan enemmän ”maalisyöttöjen antaja”, joka edellyttää sitä, että joku pelaa pallon Mosnikoville sellaiseen paikkaan josta tilanteita luodaan, ja että joku liikkuu sinne oikein ja oikea-aikaisesti.

Arvio: 10.

     11. HIFK

Olin ennakossani kohtalaisen ankara HIFK:lle, mutta aika kohdilleen tuntui omasta mielestäni osuvan tuo arvio. On selvää, että Antti Muurisella on valmentajana joitain poikkeuksellisen hyviä ominaisuuksia, sillä kukaan ei voita sattumalta niin montaa mestaruutta. Mutta yhtä selvää on, että tämän HIFK:n, tai tämänkaltaisten joukkueiden kanssa, Muurisella ei ole sopivia työkaluja. Pelinavaaminen on tuskaa, eikä hyökkäysaluelle usein päästä kuin sattuman tai Mika Väyrysen henkilökohtaisen osaamisen kautta. Keskikentän keskustan pelaajat ajautuvat vuorotellen laitakaistalle, kun joukkue ei saa peliään pyörimään keskustan kautta. Puolustaessa HIFK on pahimmillaan levällään kuin Jussi Salonojan urheilubisnekset, ja tilanteenvaihdoissa joukkueelta puuttuvat kaikki triggerit ja vihjeet näiden ennakointiin kumpaankaan suuntaan.

HIFK:n kannalta järkevintä olisi antaa Muuriselle potkut, mikäli vastaus kahteen kysymykseen on kyllä: onko seuralla taloudellisesti varaa tehdä näin, ja tuoda ulkopuolelta valmentaja mielellään tiimeineen? Onko toimistolla osaamista palkata tähän tilanteeseen sopivin valmentaja? Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä. Nyt jäljellä jäänee enää se, että laitetaan kädet ristiin kyynerpäitä myöten, ja toivotaan että karsinnoissa käy hyvin.

     12. JJK

Ennustin rohkeasti, ettei putoa suoraan. Vaikka tämä onkin edelleen mahdollista, osuvat muut ennustukseni paremmin maaliinsa. JJK:n kunnianhimoinen pelitapa tuotti paljon hyvää alkukaudella, valitettavasti se tuotti myös hirmuisen määrän pallonmenetyksiä karmivilla alueilla: keskellä omaa kenttäpuoliskoa, sisemmillä laitakaistoilla, välillä jopa puolustuslinjassa.

Viime aikoina olen usein valinnut jonkin muun pelin katsottavaksi, kun JJK on pelannut. Ilmeisesti kenttäryhmitystä on muutettu, ja pelille sitä myöden tehty myös jotain muuta. Koosteiden perusteella on luonut edelleen maalipaikkoja useimmissa otteluissa ihan kiitettävästi. Tekemistä riittää edelleen, mutta ero HIFK:n on kuitenkin vain kuusi pistettä. Yhdellä voitolla saa niin sanotusti selän näkyviin, jolloin uutta uskoa omaan tekemiseen voi tulla kummasti lisää. Se ei poista sitä tosiasiaa, että JJK:n joukkue kahlaa vähän turhan syvässä vedessä. Mutta HIFK:kaan ei todennäköisesti tule ottamaan ihan loputtomasti pisteitä loppukaudella, joten ei haudata jyväskyläläisiä ihan vielä.

Arvio: 12.

 

 

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s