Kausiennakko 2017: Ilves

Mistä tulee?

Tamperelaisten viime kaudesta on sanottu paljon. Sitäkin voi katsoa kahdella eri tavalla, toinen tapa on sanoa Ilveksen pelanneen mestaruudesta vielä viimeisessä kotiottelussa HJK:ta vastaan, ja toinen on todeta villikissojen sijoittuneen kaksi pistettä RoPS:n ja kolme pistettä KuPS:n eteen – joiden kummankaan kautta ei pidetä yleisesti millään lailla onnistuneena. Kyse on, kuten aina, kontekstista ja vertailukohdista. Ilvestä veikattiin viime vuonna tähän aikaan pelaamaan sarjapaikastaan. Taustalla oli sekava talvi, jossa Ilves oli kokeillut varsinkin puolustamisensa suhteen eri variaatioita. ”Sekava toiminta” paljastui kuitenkin kaudella hyvin äkkiä valmentamiseksi, kun Ilves pystyi nollaamaan vastustajien vahvuuksia ja hyökkäämään samalla itse tehokkaasti. Lopulta Ilvekselle oli siis valtava menestys että se pelasi sarjataulukon toisessa päässä koko kauden.

Pelillisesti Ilves oli jonkinlainen versio lokerossa, jonka otsikkona on ”vastahyökkäys-joukkue”. Ilves puolusti erinomaisesti, se päästi kolmanneksi vähiten maaleja sarjassa, ja sen pallottomasta pelaamisesta tuli hyvin valmistautunut ja valmennettu olo. Useassa pelissä Ilves vaikutti tietävän täsmälleen (ja jos ei tietänyt Jarkko Wiss valmensi juuri tätä pointtia sivurajalta) minkä syöttölinjan se haluaa ehdottomasti sulkea, ja mihin se puolestaan haluaa syötettävän. Hyvän puolustuspelisuunnitelman ansiosta se sai paljon riistoja hyvillä alueilla, ja sen pelaajat osasivat sijoittua puolustaessaankin niin, että joukkueen oli yksinkertaista lähteä laadukkaaseen nopeaan hyökkäykseen.

Ilves

Talvi

Ilves hävisi Suomen Cupissa vasta välierissä, ja silloinkin tasaisen ja dramaattisen ottelun jälkeen täysin ylivoimaisena suosikkina sarjaan lähtevälle HJK:lle. Ennen välierää Ilves voitti kaikki pelaamansa cupin ottelut. Treenipelejä se on pelannut paljon, ja vastustajat ovat olleet erilaisia. Todennäköisesti eri peleissä on taas ollut erilaisia pelillisiä tavoitteita, ja Wiss on valmentanut itselleen lisää ottelukohtaisten ja otteluiden aikaisten hienosäätöjen mahdollisuuksien määrää.

Pelaajaliikenteessä Ilveksen toiminnan tunnistaa jo. Se hankkii liigapelaajina tasonsa vakuuttaneita pelaajia, joilla on jäänyt jotain hampaankoloon edellisessä seurassaan. Joko rooli oli liian pieni, tai kehitys junnaa paikallaan. Toinen Ilveksen hankkima pelaajatyyppi on nuoriso-maajoukkuepelaaja, joka tulee Tampereelle hakemaan läpimurtokautta. Wiss kertoi itse Aamulehden haastattelussaan kertovansa pelaajille rehellisesti kuinka paljon peliaikaa olisi tiedossa, ja mitä sen lisäämiseksi olisi tehtävissä. Tämä todennäköisesti vetoaa nuoriin, ja miksei kaikkiin muihinkin pelaajiin. Ilves onnistuikin viime kauden toiminnallaan luomaan Suomeen mielestäni erittäin terveen (Soisalo-)ilmiön, jossa juniori-ikäiset pelaajat lähtevät rohkeammin hakemaan vastuuta Veikkausliigasta kasvattajaseuraa kauempaa. Seuraavaksi pitää vielä saada jokaisen liigaseuran ympäristö nuorelle pelaajalle edes lähelle sitä, mitä se on Wissin valmennuksessa.

Minne menee?

Tämä on se hetki, jolloin tunnustan etten ole nähnyt Ilvekseltä kuin yhden kokonaisen pelin talvikaudella. Jätän siis suurimmat pelilliset analyysit tekemättä tamperelaisten kohdalla. Ilves tuntuu kuitenkin jatkavan viime kaudella toimineella sapluunallaan, jossa näitä pelaajien sisäistämiä säätö-mahdollisuuksia ovat mm. keskikentän kolmion suunta (yksi vai kaksi pohjapelaajaa), priorisoiko puolustuslinja edessään vai takanaan olevan tilan, ja se mihin ensimmäiset prässäävät pelaajat peliä ohjaavat. 4-2-3-1 tai 4-1-4-1 siis numeroina, miksei välillä myös puhtaampi 4-3-3. Hyökkäyspelissä Ilveksen variaatiot tulevat lähinnä laitureiden ja heidän erilaisten vahvuuksiensa kautta.

Ilves on sellainen joka-sarjan tyypillinen ylemmän keskikastin joukkue. Se puolustaa hyvin, iskee tehokkaasti vastaan ja on ymmärtänyt satsata hiukan myös erikoistilanteisiin (viime kaudella sarjan toiseksi paras). Sillä on muutama yksilö, jotka sarjan isommat seurat ottaisivat mielellään, ja vaihdossa muutama sellainen säännöllisesti pelaava yksilö, joka on kieltämättä sarjan keskiarvossa hyvä pelaaja, mutta joilla on joissain osa-alueissa sellaisia puutteita, että he eivät koskaan sarjan huippujoukkueissa pelaa. Veikkausliigassa vain on tälläkin hetkellä niin sanottu avoin väylä huippujoukkueeksi, kun HJK:n ohella kukaan ei tunnu pystyvän ottamaan säännöllisesti esim. mitaleita. Siksi Ilves voi hyvin sellaisen paikan ottaakin, sen verran järkevää ja tasaisesti kasvavaa sen toiminta on. Kun taustalla on vielä valtava junioriorganisaatio, joka sekin on terävöittänyt toimintaansa viime vuosina, ja suuri kaupunki, voi Ilves hyvin kasvaa siihen tyhjiöön, joka esim. Hongan ja TPS:n vaikeuksien jälkeen on syntynyt.

Tällä kaudella Ilves pelaa sijoista 2.-6. Odotukset ovat nyt ihan erilaiset kuin viime kaudella, joka saattaa johtaa siihen, että Ilves joutuu ottamaan pelissä enemmän aloitetta ja hyökkäämään useammin pidempiä hyökkäyksiä organisoitua puolustusta vastaan. Jos näin käy, on pieni riski sille, että esimerkiksi tasapelejä kasaantuu liikaa.

 

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s