Kausiennakko 2017: JJK

Mistä tulee?

Ykkösen voittaja, joukkueellisella nuoria omia kasvatteja, laadukkasta futista pelaten. Näistä positiivisista lähtökohdista aloitti, Suomen Cup ja siirtomarkkinat ovat sittemmin pudottaneet muutaman linnunkakan jyväskyläläisten istuvaan mustaan liiga-pukuun. Ykkönen oli viime kaudella laadukas ja tasainen sarja, siitä ei ole kyse. Ykkösen kärjen ja Veikkausliigan keskivertojoukkueen ero pääsi silti kasvamaan jotenkin aiemmasta, ja jo kesällä asiantuntijapiirit veikkailivat, että Ykkösestä nousisi voittaja eikä kukaan muu, vaikka karsintaparia pystyttiin vain spekuloimaan. Kun JJK sitten heikentyi kausien välissä paperilla, on jäljellä nuori nousijajoukkue, joka pelaa arvostettavan kunnianhimoista jalkapalloa. Matka keskivertojoukkueeksi ei kuitenkaan ole ainakaan lyhentynyt.

JJK

(Sarjapaikasta)Taistelukala JJK:n väreissä

Talvi

Ei esitetä ettei sitä olisi tapahtunut: 9-1 -tappio KuPS:lle on talvea määrittävä tulos. Liikuntakaupungin harmiksi se oli hetki, joka sai koko jalkapallo-Suomen huomion. JJK:ta on siitä lähtien pidetty varmana putojana monissa puheissa. Yhtään ei auttanut myöskään reilun viikon päästä tullut 4-0 -tappio sarja-askelmaa alempana pelaavalle Hakalle. MP ja Ilves kaatuivat, mutta Suomen Cup jäi lohkovaiheeseen kettupaitojen osalta. Toivottavasti tulokset ja virheet niiden takana eivät syö JJK:n rohkeaa pelaamista kaudella.

Siirtomarkkinoilta seura naarasi omat kasvattinsa, Samu Niemisen ja Patrick Poutiaisen, joiden pitäisi vahvistaa porukkaa tuntuvasti. Tatu Varmanen ja Verneri Välimaa ovat mallia nuori ja kehityskelpoinen, Felix Gustavsson ja Jere Pyhäranta pelaajia joiden ura tulee todennäköisesti heilumaan liigapelaaja-riman ylittämisessä tai niukasti missaamisessa. Toiseen suuntaan matkasi pelaajia, joiden menettäminen varmasti sattui. Olisi kiinnostavaa tietää, mistä kiikasti Niko Markkulan, Saku Leppäsen ja Iiro Järvisen kohdalla jatko JJK:ssa. Onko kyse pelkästään taloustilanteen olemattomasta joustamisvarasta, vai onko taustalla jotain muuta? Tätä kirjoitettaessa JJK ainakin etsi vielä suhteellisen aktiivisesti hyökkääjää.

Minne menee?

JJK pelaa ”chelseamaista” 3-4-2-1 -muodostelmaa. Puolustettaessa se kääntyy herkästi muotoon 5-4-1, ja hyökätessäkin toiseksi ylimmän linjan pelaajat tuntuvat ajautuvan herkästi pelaamaan laitakaistoille, joka rikkoo hieman laitapelaajien käyttämisen ideaa ja muuttaa hyökkäysformaatiotakin 5-4-1 suuntaan. Peliä Juha Pasojan miehistö avaa hyvinkin rohkeasti, ja yhden käden sormilla ei valitettavasti voi laskea pelinavaamisessa tapahtuneiden virheiden seurauksena syntyneitä maaleja. Tekemistä riittää, ja kuten aiemmin mainitsin toivon kovasti, että tekemistä jatketaan treenikentällä, eikä JJK muuta pelaamistaan ja ala pelätä virheitä. Keittiöpsykologi, joka haluaa havainnoilleen vahvistusta, voi jo nyt nähdä joidenkin JJK-pelaajien olemuksessa sellaista hehkua, että kun pallo syötetään pois toivotaan ettei se tule vähään aikaan itselle takaisin.

Kun JJK saa pelinsä auki, se pystyy yleensä etenemään sen jälkeen pitkään ja vauhdilla. Se houkuttelee vastustajia ”haistamaan veren” syöttämällä jopa vielä oman boksin sisällä, ja jos niin syvälle saa houkuteltua esimerkiksi vastustajan keskikenttälinjaan kuuluvia pelaajia, on sen jälkeen tilaa edetä kun pallo saadaan prässin ohi pelattua. Myös vastustajan kenttäpuoliskolla JJK on pallon kanssa suht hyvä. Se pystyy liikuttamaan ja houkuttelemaan vastustajaa ja pelaamaan sitten pallon painottomalle puolelle, jossa on vähintään tasavoima hyökätä. Näihin tilanteisiin JJK:lla on erinomaisia pelaajia, kuten Mikko Manninen ja Benno Hanslian.

Ongelma JJK:lla on puolustaminen omalla kenttäpuoliskolla, ja siitä johtuvat vaikeudet positiivisessa tilanteenvaihdossa. JJK vetäytyy syvälle, ja laittaa kaksi alinta linjaa tiiviisti lähelle toisiaan. Yksittäinen hyökkääjä ei kuitenkaan liiku alaspäin muun joukkueen mukana, vaan jää viimeiseen linjaan luomaan vastahyökkäys-uhkaa. Kun vastustaja kierrättää palloa, kukaan ei myöskään tee prässiä ”pimeältä puolelta” selän takaa, kuten esimerkiksi painotonta laitakaistaa puolustava pelaaja voisi tehdä. Nämä kaksi pelillistä valintaa johtavat siihen, että JJK:n vastustaja saa kierrättää melko rauhassa palloa kahden tiiviin linjan edessä. Kettupaidat joutuvat puolustamaan pitkiä pätkiä, ovat pallon riistäessään huonossa tasapainossa lähteä hyökkäämään, ja menettävät paljon palloja heti riiston jälkeen. Jos vastustaja ei pysty luomaan maalipaikkaa heti vastahyökkäyksen vastahyökkäyksestä, se pystyy pitämään pitkään painetta jyväskyläläisten päädyssä, joka ihan jo määrällisten tekijöiden takiakin lisää takaiskumaalin todennäköisyyttä.

Ei JJK:n tilanne mitenkään lohduton kuitenkaan ole. Sen ongelmat ovat ratkaistavissa olevia ongelmia, joskin ne vaativat paljon sekä valmennukselta että pelaajilta. Pahimmassakin tapauksessa JJK jumittuu sarjan häntäpäähän – seuranaan Kemi ja HIFK – joiden keskinäisissä otteluissa voidaan pitkälti ratkaista putoaja, karsija ja säilyjä. Näissä JJK voi olla suhteellisen vahvoillakin. Ei putoa suoraan, on ennustukseni.

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s