Kausiennakko 2017: HJK

Mistä tulee?

Tuhkasta, savuavilta raunioilta, maanjäristysalueelta. Sen verran vaikea oli viime kausi, niin tuloksellisesti kuin pelillisestikin. HJK:n kohdalla odotukset ovat kieltämättä kovemmat. Nytkään ei voi suoralta kädeltä sanoa, että se olisi ollut viime kaudella ollut huono – se ei vain ollut lähelläkään sitä mitä HJK:lta edellytetään. Siltä on nyt viety mestaruus, vaikeimman vieraspelin titteli, ja pelillisen kehityksen mantteli. Ensimmäinen meni saarelle, kaksi viimeistä Seinäjoelle. Klubin kohdalla ei puhutakaan pelkästään voittamisesta ja häviämisestä.

Tilastollisesti HJK:n ongelma on helppo havaita; se teki eniten maaleja, mutta päästi kuudenneksi eniten. Sarjan kahdeksanneksi paras puolustus harvoin voittaa mestaruutta. Puolustusta ja hyökkäämistä ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan, vaan HJK:n heikko pallonhallintavaihe johti tietynlaiseen puolustamiseen, jossa esimerkiksi topparit joutuivat usein puolustamaan vetäytyessään hädissään omaa rangaistusaluettaan kohti. Loppukaudesta HJK ei edes pyrkinyt esimerkiksi rakentelemaan peliä alhaalta asti, vaan pelasi maalipotkut ja muut pitkinä suoraan keskikentän yli. Esimerkiksi Pep Guardiolan mukaan se, miten kontrolloidusti tuot pallon ylös eli voitat tilaa pystysuunnassa kentällä, on pelin kannalta yksi tärkeimmistä elementeistä. Maalipaikkojen luominen oli myös vaikeaa. Sitä kuvaa hyvin kaksi tilastoa: pallonhallintaprosentti- ja syöttömäärä-tilastoissa oli molemmissa kärjessä samat kolme joukkuetta: SJK, VPS ja HJK. Keskitysten määrässä SJK ja VPS olivat kaksi viimeistä, kun taas HJK viljeli keskityksiä neljänneksi eniten koko sarjassa. Melko staattisen pallollisen vaiheen lisäksi myös puolustaminen oli suht riskitöntä, korkeaa prässiä ei sinivalkoisilta juuri nähty. Kun pelin kiertokulkuun heittää nämä ainesosat, ja maustaa sitä neljänneksi huonoimmalla erikoistilannepuolustuksella ja Lum Rexhepin 16 (!) maaliin johtaneella virheellä, on oikeastaan yllätys että liigasta löytyi vain kaksi helsinkiläisiä parempaa joukkuetta.

Klubi.jpg

Talvi

Ylimeno- ja valmistautumiskautta on värittänyt tietysti hieman Mika Lehkosuon tilanne. Lopulta Lehkosuo jatkoi, ja ulkopuolelle kaikki vaikuttaa lähtökohtiin nähden seesteiseltä ja toimivalta. Harjoitusten vetovastuuta on Lehkosuon itsensäkin mukaan jaettu varsinkin Jose Riveirolle, ja pelaamiseen on yritetty tuoda viime kaudella kaivattuja elementtejä. Tuloksellisesti talvi on sujunut suhteellisen hyvin, joskin maaleja on edelleen mennyt varsinkin kansainvälisissä harjoitusotteluissa suhteellisen runsaasti omiin. Pelaajamarkinnoilta HJK on tuonut sisään sarjan parhaat hankinnat puolustukseen (Patronen & Obilor), keskikentälle (Yaghoubi) ja hyökkäykseen (Savage).

Minne menee?

Kaksi viimeistä kautta tuntuu ennakkoarvioinneissa olevan poispyyhittyjä, ja ollaan taas lähellä sitä tilannetta, jossa mestaruuspokaalia tungetaan Sonera Stadionin pukuhuoneen ovesta sisään jo ennen kauden alkua. Materiaalisesti ajateltuna tähän onkin perusteet, Lehkosuolla tiimeineen on käsissään positiivisia ongelmia mm. toppariosastolla (Halme, Patronen, Obilor), keskikentän keskustassa (Annan, Yaghoubi, Dahlström, Tanaka) ja kolmen ylimmän pelaajan paikoille (Pelvas, Morelos, Savage, Jallow). Jonkun verran on myös hehkutettu Evans Mensahia, mutta itse pidän nuorta ghanalaista vähän yhden ominaisuuden (räjähtävä lähtönopeus) ihmeenä, ja oletan että jää sivuosiin tälläkin kaudella.

Peli on näyttänyt talvella ajoittain oikeinkin hyvältä. HJK on pyrkinyt prässäämään ajoittain korkeammaltakin, joka on sille kotimaisessa liigassa mielestäni pakollinen pelillinen työkalu hallita. Alkutalvesta esimerkiksi Honka pystyi pelaamaan HJK:n prässin ohi muutaman kerran, saa nähdä kuinka hyvää korkealta prässääminen on liigan pyörähtäessä käyntiin. Varsinkin keskikentän pohjapelaajien vierestä sisemmiltä laitakaistoilta on löytynyt ajoittain suuriakin tiloja. Pallonhallintavaiheessa on välillä kokeiltu nykyään varsin suosittua 4-1-4-1 -ryhmitystä, jossa on näkynyt hieman viime kautta joustavampaa pelattavaksi liikkumista. Laitapuolustajia on nähty sisempänä ja ylempien keskikenttien levittäessä hyökkääjä on laskeutunut syntyneeseen tilaan ja ryhmitys on muuttunut lähes muotoon 4-1-5-0. Veikkausliigassa pelannee kuitenkin enemmän 4-4-1-1 -ryhmityksellä, koska sillä se saa poikkeusyksilö Atom Tanakasta vahvuudet parhaiten irti.

Niiden asioiden valossa, joita me ulkopuoliset näemme HJK:n toiminnasta ei liene muuta vaihtoehtoa kuin veikata joukkuetta pytynnostelijaksi loppusyksyllä.

 

Mainokset
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s